Toitotus kantautuu täydellisessä kullan keltaisessa loistavan saaren takaa. Haavat kultaavat tyynen vedenpinnan. Kuva on toissapäivältä. Mietin, että lokakuun nimen voisi vaihtaa ruskakuuksi, ainakin ajatuksissa. Se olisi osuvampi ja optimistisempi, usein todellisempikin. Luonto on tähän aikaan monessa suhteessa kauneimmillaan.
Laululuik, laulujoutsen, Hauho, Iso Roinevesi 13.10.2024. Kuva: Samuli Haapasalo
Miksi haavat hehkuvat juuri nyt voimakkaasti? Haavikon puut saavat syysvärinsä usein aika yhtäaikaa, kun valon määrä vähenee ja puut siirtävät juuriin talteen kasvun ainesosia. Tuuli ei ole kuitenkaan vielä ehtinyt varistella lepattavia haavanlehtiä maahan. Viime myrskyn aikana lehdet olivat vielä riittävän hyvin kiinni oksissa. Pienet saaret ovat usein hyviä kasvupaikkoja tuuhealatvaisille haavikoille. Ja etelän ruska on tänä vuonna hyvä.
Aurinko osuu saareen sivuvastaisesti. Haavat peilaavat tyyneen veteen koko hehkullaan. Laulujoutsenten toitotous lähenee. Luikot eli luikat huutavat. Tuo vanha runollinen joutsenten äänestä annettu nimi sopii hetkeen. Vielä Lönnrot käytti v. 1861 laulujoutsenesta myös nimiä jouhten, luiko, luikko ja luika. Muun muassa Inarin ja Enontekiön Lapissa on käytetty osuvasti nimeä joukkainen. Voisipa nimeksi sopia myös joukhainen ja luike sekä luik. Virossa nimi on luik, laululuik ja pikkujoutsen väikeluik. Luik siis kirjainta kahta pidempänä esiintyy paitsi Suomen murteissa mm. Vatjan kielessä.
Haaveellinen odotukseni toteutuu. Luikot ilmestyvät esiin saaren takaa ja ne liukuvat laskuun kaikkein voimakkaimpaan hehkuun kullan väriseen veteen. Ranta on matala ja syksyn vesikin aika alhaalla. Siinä kaulat ulottuvat kurottamaan matkaevästä pohjakasvustoista ja kasvien juurista. Tankkaamiseen linnuilla on aikaa järvien jäätymiseen saakka.
Laulujoutsenet ovat olemukseltaan arkoja – eivät siis paikallisia. Ne ovat muutolla pohjoisista erämaista.