Pidän marraskuun valoista. Moni pitää. Valossa on kovin paljon mahdollisuuksia. Joskus sitä on toki hyvin vähän. Marraskuun valo tulee aika matalalta ja se on yksi sen hieno salaisuus.
Säät vaihtelevat. Tuuli puhaltelee hetkin rajusti. Tulee lunta, räntää, rakeita, vettä. Välillä sentään paistaa aurinkokin. Mutta tänne jo ehtineet linnut ja talven yli pärjänneet nisäkkäät ovat melko lailla sitkeitä. Nyt seuraa lämmin aurinkoinen jakso.
Kirjailija Yrjö Kokko ei ollut kokenut vaeltaja eikä lintuharrastaja, mutta vuosi toisensa jälkeen hän sitkeästi hiihti satoja kilometrejä joutsenten perässä. Hän halusi kuvata äärimmäisen harvinaisia pesiviä laulujoutsenia pesällään kirjaansa varten.
Kirjailija Yrjö Kokko kulki 1940-luvun lopulla satoja kilometrejä ristiin rastiin Enontekiötä etsiessään äärimmäisen harvinaisia pesiviä laulujoutsenia. Toukokuussa 1950 pesä löytyi lammelta, jonka Kokko nimesi Ihannelammeksi. Kävimme katsomassa, miltä lampi näyttää.
Joka kerta, ei toki niin usein, kun olen osunut tilanteeseen, jossa merikotka hätyyttelee joutsenia tai pikkujoutsenia, hämmästyn kohteen kokoa. Miten kohtaamisissa käy? Tähän asti merikotka ei ole saanut saaliikseen joutsenia.
