Iso osa maailman kurjista ja laulujoutsenista pesii Suomessa. Erityisesti Suomeen ovat mieltyneet myös esimerkiksi kuovi, metso, pilkkasiipi ja tavi. Kahlaajalintu jänkäsirriäinen on laji, jonka maailmankannasta ylivoimaisesti suurin osuus on asettunut Suomeen.
Kiurun lentoääni, pätkä liverrystäkin jo taivaalta, kottaraisen ilmestyminen pesäpöntölle, ensimmäinen peipon laulu metsänreunassa, västäräkin keikuttelu pihamaalla ja haarapääskyn odotettu paluu pihapiiriin ovat perinteisesti tärkeitä kevään etenemisen tunnelmallisia hetkiä.
"Ennenkään" ei ollut ihan tavatonta, että jo helmikuun lopulla, pitkänkin pakkasjakson jälkeisinä kauniina, lauhoina päivinä saatiin ensimmäiset havainnot kiuruista tai muista kevätmuuton linnuista, "säämuuttajista".
Isojen lintujen, joutsenten, hanhien, kurkien ja haahkojen muutto alkaa olla huipussaan. Esittelemme kolme paikkaa, joissa isoja siivekkäitä pääsee tarkkailemaan.
Entä jos joutsenia alettaisiin taas metsästää, kuten monet metsästäjät ovat vaatineet? Uskaltaisivatko ne enää pesiä kulttuurimaisemissa, asutuksen tuntumassa? Kuinka linnut selviytyisivät muuttomatkoilla, kun ruokailu- ja levähdyspaikat muuttuisivat turvattomiksi syksyisen ammuskelun takia? Miten joutsenten ja ihmisten suhde muuttuisi?
Pidän marraskuun valoista. Moni pitää. Valossa on kovin paljon mahdollisuuksia. Joskus sitä on toki hyvin vähän. Marraskuun valo tulee aika matalalta ja se on yksi sen hieno salaisuus.
