Lontoo on Euroopan suurin metropoli, mutta se on silti hieno luontokaupunki. Vehreät keitaat ovat lähellä lontoolaisten sydäntä, hengähdyspaikkoja ja yhteisiä olohuoneita. Se kertoo sivistyksestä.

Yleisvaikutelma suuressa osassa metropolia on vehmas. Viher- ja muita luontoalueita on melkein puolet pinta-alasta – kuninkaallisia puistoja, yleisiä viheralueita, yksityisiä korttelipuistoja ja puutarhoja, kosteikkoja, joutomaita ja kymmeniä luonnonsuojelualueita. Edes finanssikeskus Lontoon City ei ole pelkkää betonia ja asfalttia. Siellä pesii jopa oma muuttohaukkapari pilvenpiirtäjän ulokkeella.

Monimuotoisuuden karttumisen huomaa jo keskustan puistokävelyillä. Kensington Gardensissa ja Hyde Parkissa lainehtivan tekojärven rannoilla huojuu nykyisin järviruokotiheikköjä, kurjenmiekkoja, rantakukkia, osmankäämeja ja monia muita vesikasveja. Järvi on kymmenien lintulajien suosiossa.

Monet puistot ovat upeasti monikerroksista korkeine puineen ja tiheine pensaikkoineen. Lahopuita on jätetty sinne tänne, ja osa ruohikoista saa kasvaa kesäisin niityiksi. Tilaa on sekä luonnolle että ihmisille.

Viherkatot ja viherseinät ovat nyt kovassa nosteessa. Niillä voidaan luoda lisää luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi elintilaa hyönteisille ja linnuille sekä vaimentaa ilmaston lämpenemisen tuomia haittoja.

Sen sijaan, että sadevedet valuisivat valtoimenaan hulevesinä viemäreihin, viherkattojen kasvit voivat kesäaikana imeä ja haihduttaa kosteudesta takaisin kaupunki-ilmaan jopa 70–80 prosenttia ja talvellakin 25–40 prosenttia.

Suurissa kaupungeissa lämpötila voi olla useitakin asteita ympäristöään korkeampi, kun kasvittomista, kovista materiaaleista tehdyt pinnat heijastavat lämpöä ympäristöön. Hellekausina viherkatot helpottavat tukaluutta sitomalla lämpöä ja heikentämällä lämpösaarekkeita.

Viherkatot ovat tietysti saaneet osakseen myös ennakkoluuloja. Viherrakenteita kehittävän Green Infrastructure Consultancy -yhtiön johtaja, ekologi Gary Grant kertoi tapauksesta, jossa Barclay-pankin katolle 120 metrin korkeuteen tehtiin viherkatto. Arvostelijat ilkkuivat, että hissilläkö ne hyönteiset sinne viedään. Pölyttäjät eivät olleet onneksi kuulemassa: kun katto oli valmis, meni vain 24 tuntia, kun ensimmäinen kimalainen jo pörräsi korkeuksissa.

Viherkattoja rakennetaan innokkaasti lisää. Lontoon keskustan alueella on nyt noin 800 viherkattoa, yhteensä yli 200 000 neliömetriä, ja koko metropolin alueella lähes kaksi miljoonaa neliömetriä. Kasvua oli viime vuonna 16 prosenttia.

Luontoalueiden säilyttämisessä ja niiden elinvoiman ylläpitämisessä luovuus ja kaukokatseisuus ovat valttia. Lontoossa kehitys etenee oikeaan suuntaan, toisin kuin Helsingissä, jossa viheralueita nakerretaan ja rakennetaan lyhytnäköisesti. Luonnosta viis, kunhan bisnes pyörii.

Laajat luontoalueet kaupungeissa ovat luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä. Mitä enemmän rakennetaan ja tiivistetään, sitä enemmän tarvitaan lisää luontoalueita. Opintoretki Helsingin päättäjille Lontooseen olisi paikallaan – avoimin mielin.

Katso myös kuvagalleria, josta pääset näkemään lisää Lontoon vehreyttä.

Lue lisää Lontoon kaupunkiluonnosta: Vihertävä metropoli, Suomen Luonto 4/2016.