Lokakuussa lukuisat taimenet yrittivät jälleen epätoivoisesti päästä kutemaan merestä Vantaanjokeen mutta törmäsivät länsihaaraan vuonna 1876 rakennettuun patoseinämään. Sinnikkäästi yrittivät, mutta tie oli kirjaimellisesti noussut pystyyn.

Vuonna 2000 pikkuruinen 0,1 megawatin voimala otettiin jälleen käyttöön, mikä vaikutti myös itähaaran virtaamiin. Lisäksi jalokalojen vaeltaessa takaisin mereen osa niistä silpoutuu turbiiniin. Energia myydään Helsingin energian ympäristöpenniasiakkaille. Tässä heitä vedetään kyllä pahasti retkuun, koska kyse ei todellakaan ole ympäristöystävällisestä energiasta.

Helsingin syntysijoilla Vanhassakaupungissa suuren osan joen suusta sulkeva pato on mahdollisimman vahingollisessa paikassa. Lisäksi se salpaa yläpuolelleen satoja metrejä pitkän patoaltaan, joka säätelee myös itähaaran virtaamaa. Itähaarasta lohikaloja pääsee ylös jokeen, mutta vaellussiiat ja vimmat eivät selviä siitä lainkaan vaan jäävät pyörimään alapuoliseen suvantoon. Ajoittain vettä on itähaarassa liian vähän lohikalojenkin nousulle.

Näyttelijä Jasper Pääkkönen on padon purkamisen tunnetuimpia vaatijoita ja myös Virtavesien hoitoyhdistys on yrittänyt pitkään saada patoa pois. Lokakuussa Helsingin vihreiden Jukka Relander teki purkamisesta valtuustoaloitteen, jonka allekirjoitti yli puolet Helsingin valtuutetuista.

Vantaanjokea on parin viime vuosikymmenen aikana kunnostettu purkamalla tai ohittamalla kalojen nousuesteitä ja parantamalla vedenlaatua  sivupuroja myöten. Pato poistamalla joesta saataisiin kehitettyä merkittävä taimenten, lohien ja vaellussiikojen lisääntymisalue sekä virkistyskalastusvesistö.

Mitään merkittäviä kulttuurihistoriallisia arvoja ei katoaisi. Muihin rakenteisiin ei tarvitsisi puuttua: kauniit punatiilirakennukset voimalamuseoineen jäisivät kertomaan menneestä ja myös joen ylittävä jalankulkusilta jäisi paikoilleen.

Naapuri Vantaa näyttää Helsingille erinomaista esimerkkiä. Päättäjät suhtautuivat myönteisesti Kalastusmatkailuseuran ja Vantaan vaelluskalatyöryhmän lokakuussa tekemään esitykseen, että ensi vuodesta tulisi Vantaalla purojen teemavuosi. Tikkurilankosken pato on tarkoitus purkaa ja pienvesien suojelua ja kunnostamista edistää monin tavoin. Teemavuoden kehittäjät ehdottavat myös, että esimerkiksi koulut ja päiväkodit tekisivät retkiä purokohteisiin.

Helsingillä olisi nyt tilaisuus tehdä historiaa pienen menneisyyden fragmentin purkamisella: Jukka Relander on todennut hienosti: ”Saisimme paljastettua alkuperäisen Helsingforsin ja noin 400–500 metriä koskiuomaa.”

Padon poistuminen olisi mitätön menetys, kun toisessa vaakakupissa ovat luontoarvot.