Marraskuinen aamu raottaa pimeän ja hämärän rajapintaa. Yöllä on ollut jo pikkupakkanen, sillä lehdet ja ruoho rouskuvat jalkojen alla.
Pihapiirin puissa suhahtelee sinitiaisia ja talitiaisia. Kauempaa metsästä kuuluu huilumaista puhaltelua hjyy–hjyy. Sen täytyy olla punatulkku.

Tiedustelijat ovat siis saapuneet, joten on aika aloittaa lintujen talviruokinta.

Viime talvena ruoka kelpasi etenkin tiaisille – myös töyhtötiainen ja kuusitiainen kävivät lintulaudallamme.
Käpytikkakin lennähti iloksemme pihan vakiovieraaksi. Kun ruoka alkoi olla vähissä, roikkui käpytikka automaatin reunassa kuin keinussa pitkän tovin. Tikan merkistä tiedettiin, että aha, automaatti pitää täyttää.

Taviokuurnakoiras on komea ilmestys. Kuva: Nimimerkki Irma / Ikkunasuomenluontoon.fi

Toissa talvena pihan pihlajaan lehahti outo, ennennäkemätön parvi kuin tropiikin lintuja: taviokuurnia!
Siitä havainnosta oli pakko kilauttaa kaverillekin.

Lue lisää lintujen talviruokinnasta 14.11. ilmestyvästä Suomen Luonnosta. Sieltä saat myös vinkit, mitkä ruuat houkuttelevat mitäkin lintulajeja.