Rantametsässä laulaa hömötiainen ja järven toiselta puolen kiirii palokärjen terävä huuto. Järveä ympäröivät metsät ovat paikoin varsin luonnontilaisen kaltaisia. Mökkirakentaminen on keskittynyt meren rannoille ja saaren sisäosat ja saaren järven rannat ovat säästyneet rakentamiselta. Olen melonut retkelle Biskopsön saarelle, joka sijaitsee Kemiönsaaren kunnassa. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa yhteysalus Taalintehtaalta, mutta silloin retki olisi vaatinut telttayön saaressa. Nyt olen vain päiväretkellä ja retken teemana on maankohoamisrannikon järvet, jotka ovat kuroutuneet aikoinaan irti merestä. Niitä kutsutaan fladoiksi ja kluuveiksi riippuen siitä, mitä kehitysvaihetta ne edustavat.

Ensimmäisenä suuntaan kärrytietä pitkin keskiravinteisen Norrgloetin rantaan. Järvelle on tieltä hankala nähdä, sillä rantoja kirjoo sankka ruovikko, joka on säilynyt kuivuneena pystyssä viime kasvukaudesta. Norrgloetin keskiosissa on vielä avovettä, ja järvelle on hakeutunut laulujoutsen pesimään. Telkät kokoontuvat järvelle sulkimaan myöhemmin kesällä ja monelle muullekin sorsalinnulle järvi tarjoaa suojaisan ruokailupaikan.

Laulujoutsen on löytänyt suojaisen pesimäpaikan ruovikon kätköistä.

Lukemieni tietojen mukaan järvessä esiintyy sekä makeanveden että murtoveden lajeja, mutta yhteys mereen on luultavasti jo poikki. Pähkäilen, onko kyseessä nyt flada vai kluuvi. Vai kenties kluuviflada? Flada on merenlahti, joka on lähes täysin kuroutunut merestä irralleen, mutta jäljellä on vielä kapea salmiyhteys, josta vesi pääsee säännöllisesti vaihtumaan. Kluuviflada on vaihe, jolloin yhteys mereen on huono ja toisinaan poikki kokonaan. Kun yhteys mereen on enää satunnainen esimerkiksi myrskyjen tai korkean veden aikaan, kutsutaan vaihetta kluuviksi. Kluuvi muuttuu järveksi, kun meren vaikutus loppuu kokonaan. Norrgloet lienee jo järvivaiheensa saavuttanut. Laskupuron paikasta näkee vielä kohdan, josta järvi on ollut mereen viimeksi yhteydessä.

Taivallan kilometrin verran metsän siimeksessä ja saavun seuraavan järven rantaan. Tämä Storträsket on nimensä mukaisesti Biskopsön järvistä suurin. Se sijaitsee 1,9 m korkeudella merenpinnasta ja on karu tummavetinen järvi. Ilmeisesti järvessä elää jonkin verran kalaa, sillä kuikat käyvät siellä kalastamassa ja rannalta löytyy vanha leiripaikka kalaverkkoineen.

Rannoilla nököttävät pienet soutuveneet kertovat järven olevan asukkaiden käytössä.

Aikoinaan tämäkin järvi on muodostanut merenlahden, ennen kuin kuroutui fladaksi ja siitä taas kluuviksi, ennen kuin menetti yhteyden mereen kokonaan. Nyt Storträsket laskee vetensä Södergloetille, joka on seuraava vesistö kartalla.

Södergloetin vedenpinta on vain 0,4 m korkeudella merenpinnasta. Kun merivesi on korkealla, virtaa järveen merestä murtovettä. Siksi järvellä esiintyy murtovesilajeja, kuten merikaislaa. Itse järvi on karu, eivätkä edes linnut muutamaa sinisorsaa lukuun ottamatta viihdy täällä. Maankohoamisen ja vedenpinnan sekä veden suolapitoisuuden vaihteluiden takia fladojen ja kluuvien eliöstö on jatkuvassa muutostilassa.

Södergloet

Södergloetilta jatkan lähelle merenrannan tuntumaan ja löydän tieni ruovikoituneelle Lillglolle. Kartalla se näyttää merenlahdelta, mutta oikeampi termi lienee flada. Vesiyhteys on edelleen selvä, vaikka sankan ruovikon seasta ei katse edes ulotu merelle saakka. Päätän jättää rämpimiset rantaan väliin, sillä vielä on jäljellä yksi kohde.

Lillglon ruovikko

Tervaleppää kasvava Lillglon ranta

Stormossträsket edustaa Biskopsön järvien vanhinta vaihetta. Se sijaitsee 19,5 m korkeudella meren pinnasta ja on lähes kokonaan soistunut umpeen. Suon keskellä sentään siintää avovesilampareita tummina silminä. Noin 4 000 vuotta on kulunut siitä, kun tämä järvi piti viimeksi yhteyttä mereen.

Biskopsön saari fladoineen ja kluuveineen on poikkeuksellinen, sillä edustettuna on niin monipuolisesti erilaiset maankohoamisrannikon sukkessiovaiheet rannikon laguuneista umpeenkasvavaan suorantaiseen Storträsketiin. Ja juuri siksi suuri osa saaresta on suojelun piirissä. Maa kohoaa alueella edelleen muutaman millimetrin vuodessa ja on laskettu, että maa jatkaa kohoamistaan Suomen rannikolla ainakin seuraavat 10 000 vuotta. Se tarkoittaa, että maisema on yhä muutoksessa. Jossain vaiheessa Biskopsö yhtyy naapurisaariin synnyttäen lahtia. Ne puolestaan kuroutuvat vuosituhansien aikana pikkuhiljaa uusiksi fladoiksi ja kluuveiksi.

Lähde:
Biskopsön kluuvijärvet, ymparisto.fi

lounaissaaristomaankohoamisranta

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.