Valkea vaippa on kietonut maiseman sisäänsä ja levittää kosteaa viileyttä ympärille. Ilmassa oleva muutoin näkymätön vesihöyry on tiivistynyt näkyväksi: pienenpieniksi pisaroiksi. Ilma näyttää maitomaisen samealta. Olen päätynyt maan ja meren pinnassa kiinni olevan pilven sisään. Sitä kutsutaan sumuksi.

Sumu siis muodostuu ilman sisältämästä vesihöyrystä. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän siinä voi olla vesihöyryä. Säähavaintojen yhteydessä ilmoitetaan usein myös kastepiste. Ilman lämpötilan laskiessa ilmankosteus kasvaa, vaikka vesihöyryn määrä ilmamassassa pysyy samana. Kastepiste on se lämpötila, jossa ilmassa sillä hetkellä oleva vesihöyryn määrä tekee ilman täysin kylläiseksi, ja vesihöyryn tiivistyminen pisaroiksi alkaa.

Moni sekoittaa sumun, udun ja autereen. Utu on myös sumua, mutta erona siihen on parempi näkyvyys. On määritelty, että sumussa näkyvyyttä on alle kilometri ja udussa yli kilometri.

Kun sumu kuulostaa raskaalta ja kaiken alleen nielevältä ilmiöltä, usva kuulostaa korvaani runollisemmalta ilmaukselta. Se on jotain kaunista ja hieman mystistäkin. Sumu, utu ja auer ovat tieteellisesti määriteltyjä ilmiöitä, mutta usvalle määrittelyä ei ole. Sanana sitä käytetään arkikielessä kuvaamaan milloin sumua, utua ja auerta.

Autereisella ilmalla sen sijaan ei oikeasti ole sumun tai udun kanssa mitään tekemistä. Auer muodostuu ilman kuivista epäpuhtauksista, kuten pöly- ja savuhiukkasista. Toisinaan ulkomerellä voi nähdä taivaanrannassa keltasävyisen pilven, joka on peräisin laivojen pakokaasuista. Myös naapurimaiden laajat metsäpalot ja jopa Saharan hiekka ovat muodostaneet Suomessakin näkyvää auerta.

Nyt olen kuitenkin sumun ympäröimänä. Näen tuskin läheisille saarille, joille ei ole yli sataa metriä enempää. Sumulla ei erotu maisema, mutta ei myöskään maastossa tai merellä kulkija.