29/2025

Kun merihanhi saapuu varhain keväällä, se pitää etäisyyttä. Se on ehkä arin kaikista linnuista. Ja kun merihanhia näkee heinäkuun lopulta alkaen pelloilla usein kurkien kanssa samoilla laitumilla, merihanhi on kurkea paljon arempi. On laskettava merihanhen pakoetäisyyden mukaan, ettei häiritse kumpaakaan.

Mutta tunnen yhden hauskan, aika erikoisen poikkeuksen. Kun merihanhi aikaisin maaliskuun lopulla saapuu Viron Haapsaluun, se on aivan olennaisesti rohkeampi. Tämä koskee vain Haapsalun keskiajalla syntyneen kaupungin lännen puolisia rantoja ja niiden hoidettuja ruohikoita ja rantojen heinämaita, hyvinkin rajallista aluetta.

Kun merihanhen poikaset kuoriutuvat toukokuun lopulta alkaen, vanhemmat tuovat ne heti pieninä laiduntamaan kaupungin ruohikoille Väike viikin länsirannalle – ja toisaalta vain sinne, melko pienelle alueelle.

Väike viikin vesiin, samoin kuin Eeslahden rantavesiin on lyhyt matka juosta kiirehtää turvaan, jos hanhet jostain syystä pelästyvät.

Poikaset varttuvat Väike viikin nurmilla hyvän matkaa heinäkuulle. Emot pitävät kyllä vahtia, vaikka pakoetäisyys on hyvin lyhyt.

Mutta kun poikaset oppivat lentämään, perheet siirtyvät tuota pikaa muille laitumille. Enää ei näy yhtäkään kesynoloista merihanhea Haapsalussa eikä muuallakaan merihanhiparvissa. Merihanhet ovat jälleen viillihanhia lentävine poikasineen. Ja ne ovat yhtäkkiä taas niitä samoja arkoja merihanhia, joiden pakoetäisyys on todella pitkä.

Näin on ollut Haapsalussa ainakin 1990-luvulta lähtien.

Arvelen, että pääsyy tälle käyttäytymiselle voi olla, että Haapsalun länsipuolen Eeslahti tarjoaa erinomaisia luotoja ja rantoja merihanhen pesimiseen. Mutta ainoat laidunniityt poikueilla lahden rannoilla ovat Haapsalun kaupungin nurmikoilla ja heinäisillä rannoilla. Olosuhteiden pakosta merihanhet ovat joutuneet uskaltamaan lähelle ihmistä ja tottuneet ihmiseen. Ehkä aluksi on tultu laitumelle varovaisesti aamuvarhaisen tunneiksi. Mutta hanhet ovat saaneet laiduntaa rauhassa, elävöittää kaupunkikuvaa ja ilahduttaa niin paikallisia asukkaita kuin turistejakin. Niinpä on puolin ja toisin pikkuhiljaa totuttu hyvään yhteiseloon.

En ole kuullut Haapsalussa yhtään arvostelevaa sanaa merihanhista. Väike viikin ympäri kiertää jalankulkutie ja sitä myöten kulkija tavoittaa myös hanhet nurmilta.

Pesintä on tänä vuonna 2025 onnistunut hyvin, lintuja on ollut yhteensä satakunta ruohonhoitohommissa. Ajoväylän liikennemerkkinä on hanhen kuva varoituksena autoilijoille. Suurin vaara pesinnälle on haudonta-aikainen voimakas vedennousu.

Merihanhet ovat valppaita ja ohjaavat ja valvovat taiten poikueitaan, vaikka hanhiperhet lyhentävät pakoetäisyyden minimiin. Mutta vuorovaikutus on ihailtavaa. Täällä ei ole lainkaan ristiriitaa merihanhen ja ihmisen välillä – toisin kuin Suomessa ihmisen ja valkoposkihanhen välillä, varsinkin Helsingissä ja Espoossa.

Merihanhen osalta en tunne vastaavaa ”kesyyntymistä” pesimäajaksi, en Virosta enkä Suomesta, jos kohta Helsingin Viikin ja Arabianrannalla on hieman elkeitä vastaavasta. Reykjavikista Islannista olen myös kuullut vastaavanlaisen tilanteen. Ehkä jossain muuallakin Euroopassa on, voisi arvata Lontoossa puistojen altailla tai Amsterdamissa?

Hanhen selästä näkee myös Haapsalun kaupungin maisemaa ja miljöötä

Nyt ovat käsillä taas hetket, jolloin suurin osa merihanhen poikasista on tullut lentokykyisiksi. Silloin hanet lentävät suuremmille niityille ja viljelyksille ja muuttuvat taas villihanhiksi. Ja ensi keväänä jatketaan Haapsalussa taas kesyinä keskikesään samalla tavalla kuin ainakin jo muutaman kymmenen vuotta. Ja lopuksi samat linnut muuttuvat todella aroiksi villihanhiksi heinäkuun jälkipuoliskolla.