24/365

Kuukkelin olemukseen liittyy monta salaperää. Yhtäkkiä lintu vain ilmestyy jostakin metsän kulkijan iltatulille. Tulee lähelle. Se tietää onnea. Ottaa jotakin syötäväkseenkin. Ja kohta taas katoaa.

Kuukkelin menestys läpi talven syrjäisillä saloilla on yksi luonnon ihme. Selitys löytyy tästä: Vanhojen metsien lintu osaa kätkeä ruokaa pitkin kesää ja syksyä puiden piiloihin lyhyiden ja kylmien talvipäivien varalle.

Kuukkelin äänet ovat erikoisia. Valikoima on runsas. Erilaisia naukuvia ja vingahtavia ääniä.

Vanhojen naavaisten kuusikoiden aivan olennainen väheneminen ja pirstoutuminen näkyy kuukkelin elinolosuhteiden katoamisena ja kannan pienentymisenä. Erityisesti etelästä se on kadonnut. Parhaiten kuukkelia näkee Metsä-Lapissa, Koillismaalla, Kuhmossa ja rajan lähellä etelämmässäkin. Mutta laikuttaisesti kuukkeli pesii muuallakin, mm. Suupohjassa. Kuvan kuukkelin olen valokuvannut eilen Kuusamossa.