Kuvat: Samuli Haapasalo

288/365

Ennen pakkasia mustarastas löytää pihapensaitten ja lehtien alta helposti hyvää syötävää. Mustarastas viettää aika piileskelevää elämää, mutta vilahtelee pensaitten kätköissä silloin tällöin. Sen voi hoksata omenapuusta. Nyt mustarastas on ääneltään hiljaisempi kuin kesäiltoina jolloin se toistaa melkein lakkaamatta voimakasta varoitusääntään illan painuessa yöhön. Mutta jos mustarastaan osuu pelästyttämään, remakka ääriryöppy melkein pelästyttää. Yksittäisen hiljaisen laulunsäkeenkin tapailun kuulin toissapäivänä.

Pihlajissa mustarastaan tapaa heittämassa marjoja nokkaansa. Silloinkaan se ei esiinny parvissa vaan yksitellen. Toki muutamia usein osuu lähekkäinkin. Mutta mustarastas ei tee suurta numeroa itsestään, se on aika hiljakseen. Myös aronian mustat marjat maistuvat sille.

Kun hallayöt yleistyvät, hakeutuu mustarastas enemmän myös lintulaudoille. Siinäkin se on varovainen. Useinkin se tulee aamu- tai iltahämärissä ja mielellään poimii syötävää maasta. Metsäruokintapaikoille se myös ilmestyy useammin, kun nollakelit alkavat. Kymmenen vuotta sitten mustarastas ei oleillut metsissä ruokintapaikankaan turvin, vaan oli tyypillisesti aivan lähellä ihmistä. Parhaat reviirit kuitenkin saa, kun talvehtii Suomessa.

Leutoina talvina mustarastas menestyy hyvin ja omakotialueilla ainakin eteläisessä Suomessa se on nykyään varsin yleinen talvehtija – vaikkakin siis hieman piileskelevä tuttavuus pihoissa, puutarhoissa ja puistoissa. Mutta läsnä se on!

 

mustarastaspuutarhasyksyvuosi luonnossa