Pimeinä syysiltoina valoisa parveke on avoin kutsu yön ötököille. Ikkunanraosta voi luikahtaa sisään toinen toistaan jännittävämpiä uusia tuttavuuksia. ”Mikä hitto toi on?” miettii paatunut kaupunkilainen. ”Peremmälle, peremmälle!” viittoo ötökkäintoilija. Ei muuta kun popkornit esiin ja lentonäytöstä katsomaan.

Keinovalo saa useiden yön siivekkäiden päät pyörälle. Lampun ympärillä voi sekoilla montakin ötökkää samaan aikaan. Tätä pähkähullua käytöstä on selitetty muutamalla teorialla. Osa kuunvalon avulla suunnistavista yölentäjistä saattaa sekoittaa keinovalon kuunvaloon ja menettää suuntavaistonsa. Tai lampun valo väreineen ja aallonpituuksineen voi ötökästä muistuttaa kuun valoa heijastavaa kukkaa, jolloin pölyttäjät hakeutuvat valoon ravinnonhakuhommiin. Yhden teorian mukaan kirkas keinovalo näyttää pimeässä hyönteisen silmään aukolta ulos päivänvaloon. Tällöin hyönteispoloinen luulee olevansa pimeässä satimessa ja se pyrkii valon kautta pakoon.

Oli miten oli: Jos ötökät eivät yritä imeä vertasi tai pesiä vaatekaappiisi, niihin voi suhtautua myötämielisesti. Onhan edessä pitkä ja melko ötökkävapaa talvi. Viimeistään pakkasten tultua yön lentäjillä on edessään kuolema tai kuukausien kylmä siesta itsetehdyssä jemmassaan, oman onnensa nojassa. Miksei sallisi kavereille pieniä karkeloita ennen pitkiä unia?

Vaikka yön ötökät ovat kohteliaita vieraita, ne eivät osaa lähteä ajallaan. Lopulta on turvauduttava tylyihin ulosheittomenetelmiin. Pyydystän yökköset kumppaneineen mukitekniikalla ja heitän ne takaisin kylmään yöhön. ”Koettakaahan pärjäillä!” Oman kotini portsarina haluan valita pitkäaikaisemmat kämppikseni tarkemmin.