Suuntasimme toissa iltana lasteni kanssa otsalamppuretkelle.
Tututkin maisemat tuntuvat seikkailulta, kun ne kokee pimeässä. Otsavalaisimet ovat tämän retken juju ja uusi ulottuvuus, kun tehokkaat valaisimet puhkaisevat pimeään pitkälle ulottuvia reikiä ja paljastavat pimeässä lymyäviä yksityiskohtia.
Kiersimme Byabäckenin yhteensä reilun parikilometrisen luontopolun Sipoonkorven kansallispuistossa. Viisivuotiaalle se oli juuri sopivasti.
Pienten ja vähän isompien lasten ja uteliaiden aikuisten kanssa riittää usein melko lyhytkin reitti, sillä pimeässä metsässä riittää kummasti ihmeteltävää, ja aika kuluu: on ääniä, otsalampun valokeilaan osuvia yksityiskohtia, erikoisia siirtolohkareita ja kaatuneiden kuusien juurakoita. Tähdet ja kuukin pilkahtelivat silloin tällöin pilviverhon ja pimeässä tavallistakin mahtavampien kuusien lomasta. Termariglögit ja piparit nautittiin polun laidan tukin päällä.
Luontopolun varrella on postilaatikoita, joista löytyy tietoa perinneympäristöistä. Kuvat: Markus Sirkka
