Kuva: Markus Sirkka

Tuulastus on perinteinen pimeiden syysiltojen kalastusmuoto, mutta tuulastuskauden ei tarvitse päättyä vesien viilenemiseen, päinvastoin. Lähdimme kalastusopas Ari Karppisen johdolla etsimään joulukalaa Lohjanjärveltä. Porukka on kasassa, kun toinen kalastusopas, Vesa Meritähti, lupautui soutumieheksi.

Lohjan kaupungin valot tuikkivat sakean lumisateen seasta, kun työnnämme lohjalaisen Karppisen veneen jäiden sekaan. Lohjanjärvi on Uudenmaan suurin järvi, ja vaikka rantoja peittää jo monin paikoin jääpeite, lainehtii Isoselkä vielä vapaana. Paikoin rannan tuntumasta löytyy vapaata ja sopivan syvää, siis matalaa, vettä, missä pistokalastus onnistuu.

Tuulastusta Lohjanjärvellä. Taustalla lumisateeseen katoava Liessaaren silta. Kuva: Markus Sirkka

Tuulastus on pimeää, mutta jännittävää hommaa. Kaloja etsitään illan pimeydessä veneen ja valon avulla rantojen tuntumasta sellaisesta syvyydestä, että kalan yltää lyömään pohjaan. Tosin Ari sanoo saaneensa joskus nieriän neljästä metristä jatkovarren avulla.

Tuulastus on ikivanha, jo kivikaudella harrastettu kalastusmuoto. Periaate on pysynyt samana, mutta välineissä on tapahtunut kehitystä: tervastuli on vaihtunut led-valoon, atraimen puiset tai luiset piikit teräkseen ja venekin puisesta lasikuituun. Tosin puuvene on edelleen arvossa, se ei kolise kuten lasikuitu. Samasta syystä Ari on vuorannut tuulastusveneensä pohjan puupaneelilla, ja vienyt varustelun muutenkin tavallista pitemmälle, veneen kokkaan, vedenpinnan alapuolelle, on mm. asennettu valaisimet, mitkä valaisevat veneen etualan. Kädessä pidetään lisäksi valaisinta, millä kaloja haetaan etuvalojen valokiilan ulkopuolelta.

Atrain. Atraimen alla oleva vaneri estää äänien johtumista veteen. Kuva: Markus Sirkka

Iltayön tavoitteena on hankkia pötyä joulupöytään, joten perinteinen jouluhauki on toivelistan ykkönen.

Sää ei ole paras mahdollinen, mutta sakea lumisade haittaa näkyvyyttä yllättävän vähän. Vedenpinnan rikkova tuuli ja täysikuu olisivat jo selkeästi hankalampi yhtälö.

Veneessä ollaan hiljaa ja etenkin kolistelematta, sitä kalat säikkyvät eniten: ”veteen ei kärsi edes sylkäistä”, Ari sanoo.

Kalat ovat arkoja. Muutama parikiloinen lähtee kuin hauki rannasta jo hyvissä ajoin ennen kuin olemme iskuetäisyydellä. Pohjamuta vain pöllähtää, kun hauki vaihtaa paikkaa.

Tuulastusta Lohjanjärvellä joulukuussa 2018. Kuva: Markus Sirkka

Aika kuluu. Soutajana toimiva Vesa on huovannut jo monta tuntia ilman, että on päästy iskemään. Jos kalat eivät karkaa, ovat ne olleet liian pieniä, mutta sitten: ”tuossa on hauki”, Ari ilmoittaa ja tunnelma sähköistyy.  Ari uittaa atraimen varovasti aivan kalan viereen ja iskee sen hauen niskaan. Kalan veneeseen saaminen varmistetaan lyömällä kalaan vielä toinen atrain.

Ei kai osunut sappeen, Ari huolestuu, mutta ei, kalan kyljessä olevista rei’istä huolimatta kala säästyi siistissä kunnossa. Vajaan puolentoista kilon kala on juuri sopiva uunikalaksi.

Joulukuinen tuulastussaalis Lohjanjärveltä. Kuva: Markus Sirkka

Hauki on tuulastajan tyypillisin saalis, mutta myös mm. ahvenia ja lahnoja saadaan saaliiksi.

Tuulastus on valikoivaa kalastusta parhaimmillaan, sillä kalastajalla on mahdollisuus päättää, lyökö valokeilaan osuneen kalan vai jättääkö liian pienet tai suuret kalat vielä kasvamaan.

Ajan kulumista ei pimeässä yössä huomaa, viisi tuntia kuluu kuin siivillä. Rantakalliolla vietetyn evästauon jälkeen on aika suunnata takaisin rantaan. Joulukala on hankittu!

Tuulastus vaatii kalastonhoitomaksun lisäksi myös vesialueen omistajan luvan, tosin Lohjanjärvellä Lohjan kaupungin asukkaat eivät tarvitse tuulastukseen kaupungin lupaa kaupungin vesialueilla. Kaupungin vesialueilla tuulastus on sallittua 30.8.-31.12. välisenä aikana. Keväällä ja siika- ja lohikalapitoisissa joki-, koski- ja virtavesissä tuulastus on kielletty. Lisätietoja Lohjanjärven kalastusluvista Lohjan kaupungin kotisivuilta.

haukijoulujouluhaukikalastusLohjanjärvilähiruokaravintoretkiruokatuulastus