Peltosirkku, kaunis ulkonäöltään ja laulultaan, on vaarassa kadota. Kuva: Samuli Haapasalo

121/365

Peltosirkku lauloi ennen kaikilla peltoaukeilla väräjävän soinnikkaan, niin tutun säkeensä. Se aloitti näin Vapulta. Nyt se laulaa tuskin missään. Sen laulua kaipaa. Ensin neljä tavua vähän korkeammalta ja siten vielä kolme tavua viittä sävelaskelta alempana.

Viehättävää oli, että peltosirkut lauloivat myös hajanaisissa ryhmissä, useampi samalla peltoaukealla niin että ne kuuluvat samalle paikalle.

Syyt lajin joutumiseen erittäin uhanalaisen kategoriaan ovat ilmeisesti monet, mutta tarkkaan niitä ei tiedetä. Tarvittaisiin enemmän tutkimusta ja lajin tuntemusta.

Se tiedetään, että peltosirkkuja on pyydystetty syötäväksi mm. Ranskassa ja Pohjois-Afrikassa. Se ei kuitenkaan esim. Suomen lintuatlaksen mukaan enää tällä hetkellä ole suurin syy. Ja EU on toki kieltänyt pyynnin. Olosuhteitten muutokset pitkämatkalaisen sirkun muutto- ja talvehtimisalueilla on arvioitu olevan myös iso syy, vaikka sitäkään ei lähemmin tiedetä.

Myös peltojen pienten metsäsaarekkeiden ja ojien häviäminen ja latojenkin katoaminen maanviljelyksen muutosten vuoksi ovat johtaneet siihen, että linnulla ei ole ”laulupuuta”. Kokonaan avoimella pellolla peltosirkku ei voi pesiä.

Nämä tiedot – ja tiedon puute osaltaan – johtavat siihen arvioon, että on erittäin suuri riski, että peltosirkun laulu loppuu Suomesta vuosikymmenen parin kuluessa. Toivottavasti tutkimustietokin toisi lisää mahdollisuuksia.

Kultasirkkupeltosirkkuvuosi luonnossa