Jänkäsirriäisen Euroopan ns. nimirodun kannasta 70 %:n pesii Suomessa. Maailman kannastakin Suomessa pesivien osuus voi olla jopa yli puolet, vähintään kolmannes.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Jänkäsirriäinen on maailman suomalaisin lintu, ks. lähemmin Antti Halkan Suomen Luonto -lehden 4/2024 kiinnostava artikkeli maailman suomalaisimmista linnuista.
Jänkäsirriäisen suomalaisuuden vahvistumiseen on vaikuttanut maailmassa vähälukuisen linnun kannan väheneminen. Se on kyllä vähentynyt myös Suomessa, mutta ehkä vähemmän kuin muualla. Suomen pesimäkanta on nyt arviolta 18 000 jänkäsirriäispariskuntaa. Jänkäsirriäinen on Suomen vastuulaji EU:ssa.
Jänkäsirriäinen on melko vaikeasti havaittava lintu. Jänkäsirriäinen pesii kosteilla soilla ja niilläkin kosteimmilla avoimilla saraheinäalueilla, mikä selittää osittain, että jänkäsirriäistä ei ole vaikeakulkuisten ja vaikeasti tavoitettavien alueiden lintuna paljoa tutkittu. Ja suolla jänkäsirriäistä on vaikea heinien seasta saada näkyviin.
Ennen jänkäsirriäisellä oli systematiikassa oma sukunsa, nyt jänkäsirriäinen luetaan sirreihin. Mutta hauska, että sen suomalainen nimi on säilynyt persoonallisesti jänkäsirriäisenä.
Lapin, pohjoisen Kainuun sekä Suomenselän ja Maanselänkin pohjoisosien jänkäsirriäinen talvehtii kaukana, ilmeisesti ainakin osaksi Afrikan itärannikolla. Talvehtimisalueetkin ovat melko puutteellisten tietojen varassa.
Muuttomatkoilla jänkäsirriäistä näkee muiden sirrien tavoin merenlahtien lieterannoilla keväin ja vähemmän syksyin. Oikeastaan jänkäsirriäisen kevätmuutto osuu usein termiseen kesään, toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun.
Tässä kuvassa näet seitsemän jänkäsirriäistä. On tyypillistä, että jänkäsirriäiset ovat keskenään lähekkäin kahlaajarannoilla. Tämä kuva on kesäkuun 3. päivältä 2023.
Jänkäsirriäisen väheneminen Suomessakin voi johtua useasta syystä. Yksi ilmiselvä syy eteläisessä Lapissa ja Kainuussa sekä Suomenselällä ja Maanselällä on elinympäristöjen katoaminen suurten kosteitten soiden ojituksissa. Lisäksi suuria soita on jäänyt keskisen Lapin laajojen tekojärvien alle. Jopa suojeltuja pesimäsoita uhkaavat kaivostoiminnan hankkeet, näin esim. Viiankiaavalla Sodankylässä.
Pitkä muuttomatka ja olosuhteiden muuttuminen talvehtimisalueilla ja muuttomatkoilla ovat myös yksi todennäköinen syy lajin vähenemiseen – ilmastonmuutos on osa niin monien lintulajien vähentymistä.
On pari tapaa nähdä jänkäsirriäinen. Muuttomatkalla merenrantojen lietteiden huolellisen kaukoputkitarkkailun avulla jänkäsirriäisiä näkee toukokuun lopulla ja vielä kesäkuunkin puolella. Sama toistuu syysmuutolla, mutta silloin jänkäsirriäinen näyttäytyy vähemmän. Tärkeitä tuntomerkkejä ovat kurppamainen olemus päälaen ja silmien yläpuolisine sekä poskien tummine viiruineen sekä nokan taittuminen hiukkasen alaspäin, mutta kuitenkin näkyvästi aivan kärjestään. Kooltaan jänkäsirriäinen on aika pieni ja lyhyt. Kannattaa tutkia blogin kuvia, myös mm. lentokuvaa, jossa myös rinnan täpliläs kuviointi muuten valkeassa vatsassa erottuu. Kuvassa viimeinen linnuista on jänkäsirriäinen, muut ovat suosirrejä ja joukossa on yksi pikkusirrikin. Kuva Puisen niemeltä Virosta.
Toinen mahdollisuus havainnointiin aukeaa lyhyeksi ajaksi kesäkuun alkupuolella ja puolivälissä, kun jänkäsirriäinen lentää pesimäsuonsa yllä soidinlentoaan siivet koholla ja pitää silloin rätisevää, törmäpääskymäistä ääntä. Ja vaikka jänkäsirriäiset pesivät yksittäisinä pareina, jänkäsirriäisiä saattaa nousta soiden parhailla pesimäpaikoilla mukaan lentoon eräänlaiseen ryhmäsoitimeen, vaikka ne eivät ehkä muodostakaan yhdyskuntaa. Tästä Pohjolan linnut sanoo hauskasti: ”Hyvin usein muutama pari pesii lähekkäin viettäen vilkasta seuraelämää läpi pesimäajan.” Monien kahlaajien tapaan lennot osuvat useimmin yöttömän yön tunteihin. Jos jänkäsirriäinen pesii suolla, sen havaitsee soidinlennossa soiden laitamilta kiikaroimalla. Loputtoman suurille aukeille ei toki silloin ylety lintua havaitsemaan. Tuo ryhmäsoitimen olemassaolo tai onko se muu yhteinen lento, ”seuraelämää”, on yksi merkityksellinen ja mielenkiintoinen asia lähemmin selvitettäväksi.
Joku ahkera, sitkeä ja hyttysiä sekä niin hallaa kuin hellettäkin sekä sateita ja mutaan putoamista pelkäämätön lintutieteilijä voisi ottaa jänkäsirriäisen tutkimuskohteekseen, ehkä on ottanutkin. Hyvä jos on. Se olisi tutkimuskohteena kiinnostava suomalainen aihe!
”Jänkäsirriäisen elämä” olisi sopivan laaja ja merkityksellinen tutkimusotsikko, eli monografia jänkäsirriäisestä, jos kaipaa riittävästi haasteita. Tässäkin blogissa olen ottanut esille useita aiheita, joista olisi mielestäni hyvä tietää lisää mm. lajin maailmanlaajuisen uhanalaisuusluokituksen ja jänkäsirriäisen suojelun kannalta.