Kuvat: Samuli Haapasalo

87/2020

Pienen, siron kertun, hernekertun, huomaa tunnusomaisesta laulustaan. Laulu on suoraviivainen ”tykyttävä” äänisarja, aika kuuluvakin. Muuten lintu on hyvin huomaamaton ja aika piilotteleva. Tsak-varoitusäänet kuuluvat vain pensaiden kätköistä. Harmaan ja valkoisen sinänsä kauniit sävyt höyhenpuvussa eivät nekään ole huomiota herättäviä.

Hernekerttu muistuttaa aika paljonkin pensaskerttua ja on sukua (Sylvia) muillekin kotoisille kertuille eli lehto-, mustapää- ja vähälukuiselle kirjokertulle.

Hernekertun löytää usein puutarhasta, jossa on mukavasti pensastoa ja pesäpaikaksi katajia tai kuusen näreitä. Tässäkin sen reitti kohti pesää kulkee punaisen viinimarjapensaan kautta.

Hernekerttuvuosi luonnossa

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!