Pieni, siro kerttu
Blogin kuvat on otettu tällä viikolla hämäläisestä mökkirannasta, jossa poikasiaan ruokkiva hernekerttupariskunta oli ahkerassa hyönteispyynnissä.
Kuvat: Samuli Haapasalo
87/2020
Pienen, siron kertun, hernekertun, huomaa tunnusomaisesta laulustaan. Laulu on suoraviivainen ”tykyttävä” äänisarja, aika kuuluvakin. Muuten lintu on hyvin huomaamaton ja aika piilotteleva. Tsak-varoitusäänet kuuluvat vain pensaiden kätköistä. Harmaan ja valkoisen sinänsä kauniit sävyt höyhenpuvussa eivät nekään ole huomiota herättäviä.
Hernekerttu muistuttaa aika paljonkin pensaskerttua ja on sukua (Sylvia) muillekin kotoisille kertuille eli lehto-, mustapää- ja vähälukuiselle kirjokertulle.
Hernekertun löytää usein puutarhasta, jossa on mukavasti pensastoa ja pesäpaikaksi katajia tai kuusen näreitä. Tässäkin sen reitti kohti pesää kulkee punaisen viinimarjapensaan kautta.
