Ekkerøyn lintuvuori tänä keväänä 19.3.2019. Kuvat: Samuli Haapasalo

189/365

Tämän vuoden tilanne pikkukajavien pesinnässä aiheuttaa synkkiä mietteitä ekologisen muutoksen tilanteesta.

Tämän kirjoituksen ylin kuva on otettu tänä keväänä maaliskuun 19 päivänä 2019 Ekkerøyn lintuvuorelta Varanginvuonolla. Kajavat ovat saapuneet vuorelleen, jossa niitä on pesinyt jopa 30 000 paria. Kuhina on valtava.

Ja toinen kuva on otettu kesäkuun 29 päivänä, viikko sitten. Ei ainuttakaan kajavaa lintuvuorella.

Sama lintuvuori kuin yllä, runsas kolme kuukautta myöhemmin, parhaasen pesimäaikaan. Autio ja tyhjä.

Hapuilevat pikkukajavaparvet lentelevät vuonon vesissä ja rannoilla. Yksikään ei ole pesimässä lintuvuorella. Voimakas sosiaalinen käyttäytyminen pitää niitä edelleen yhdessä, mutta niiden lintuvuori on kuitenkin autio ja tyhjä. Todennäköinen syy on ruoan vähäisyys. Pikkukaloja ja muuta syötävää ei ole kylliksi. Syynä siihen on ainakin ilmastonmuutos, vesien lämpeneminen ja sen vaikutus kalakantoihin sekä lintujen ruokakalankin pyytäminen muihin tarkoituksiin.

Seuraava kohtaaminen pikkukajavan kanssa on seuraavana päivänä Hornøyan lintuvuorella, jossa kajavapareja on pesinyt myös kymmeniä tuhansia. Tällä lintuvuorella kajavia seisoo vuoren seinämähyllyillä paksuilla pesillä, joskin hyvin paljon vähemmän kuin ennen. Mutta tarkempi tarkastelu hätkähdyttää: useimmissa pesissä ei kuitenkaan ole haudottavia munia tai jo kuoriutuneita poikasia.

Kolmas paikka on vielä kahden päivän päästä aikanaan 300 000 pikkukajavaparin Syltefjordstauranin lintuvuori. Näin paljon lintuja oli vielä, kun siellä ensi kerran kävin vuonna 1971. Nyt on alle kymmenes jäljellä. Eivätkä nekään näytä pesivän tänä vuonna kuin pieneltä osin. Osa linnuista seisoo täälläkin pesillä. Kuva ovat viikon takaa. Syyskesä näyttää lopullisen tilanteen.

Kolme vuotta sitten kävin Skotlannin länsipuolisella Atlantilla olevalla St Kildan saarella. Kajavia oli jäljellä vain yksi tai joitain prosentteja aiemmasta. Ilmastonmuutos ja meren lämpeneminen on arvioiden mukaan vienyt sielläkin ruoan.

Se, että linnut eivät nyt pysty Pohjois-Norjassa pesimään kuin osittain, on aika dramaattista. On tragikoomista edes toivoa, että linnuilla on ”vain” jokin tauti; tai miettiä, että kajavat ovat olleet esimerkiksi merikotkan häiritsemiä siinä määrin, että pesintä ei ole voimakkaasti sosiaalisella lajilla käynnistynyt.

Yhden kerran aiemmin (muistaakseni 2009) kajavat jättivät pesimättä Ekkerøillä, mutta palasivat.

Tietenkin myös ulkona Atlantilla talvehtivan linnun talviolosuhteitten muutokset vaikuttavat tulevaisuuteen. Talvisin pikkukajavat syövät plaktonia.

Pikkukajavia näyttää uhkaavan katastrofi ja se on jo läsnä, pelkään. Pikkukajava on jo nyt eniten taantunut merilintu Norjassa 50 vuoden jaksolla. Surullista ja traagista.

Pikkukajava on kaunis, kalalokin kokoinen ja näköinenkin, voimakkaasti sosiaalinen lintulaji.

Katastrofipikkukajavavuosi luonnossa