Culex pipiens tai torrentium -hyttynen. Laji vastaa nykykäsityksen mukaan viruksen siirtymisestä lintujen välillä, mutta Sindbis-viruksen pääsiirtäjä ihmiseen ei ole selvillä. Suomessa Ochlerotatus-suvun hyttyset, jotka ovat aggressiivisia ”ihmissyöjiä”, voisivat mahdollisesti toimia tässä roolissa. Kuva Lorna Culverwell
Sadetta, lämpöä jopa paahdepätsiäkin. Tätä kaikkea on kuluva kesä tarjonnut. Viime talven runsas lumipeite ja alkukesän runsaat sateet pohjustivat hyvän hyttyskesän. Tai no, hyvän ja hyvän, riippuu näkökulmasta. Näin arbovirologille, eli niveljalkaisten välittämien virusten tutkijalle, hyvä hyttyskesä on se, kun tutkimusmateriaalia on massoittain. Tänä kesänä sitä on ollut. Alkusoitto tuli todettua jo kesäkuun alussa Kuusamossa, mistä palasin kasvot kuin haulikolla ammuttuna.
Kun tutkii hyttysvälitteisiä viruksia Suomessa, ensimmäinen kysymys yleensä on se, että esiintyykö niitä tosiaan täällä. Kyllä niitä löytyy, ja nyt haluaisin puhua pogostantautia aiheuttavasta Sindbis-viruksesta, joka aiheutti Suomessa viime vuonna 2000-luvun toiseksi suurimman taudinpurkauksen. Siinä diagnosoitiin 566 tapausta. Todennäköistä on, että tapauksia esiintyy normaalia enemmän tänäkin vuonna.
Sindbis-virus havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran 1974, kun Ilomantsissa suuri joukko ihmisiä sairastui niveloireita ja ihottumaa aiheuttavaan kuumetautiin. Aiheuttajaksi paljastui afrikkalaista alkuperää oleva Sindbis-virus. Löytöpaikan mukaan viruksen aiheuttama tauti sai nimensäkin, pogosta kun tarkoittaa Ilomantsin kirkonkylää. Nykyään tapauksia esiintyy koko maassa, mutta yhä vielä Ilomantsi ja laajemmin Itä-Suomi pitää kärkipaikkaa tautitilastoissa. Vaikka viruksen levinneisyysalue kattaa lähes koko ”Vanhan maailman”, tautitapauksia on raportoitu lähinnä vain Suomesta, Ruotsista ja Venäjältä, selkeästi eniten Suomesta.
Hyttysvälitteisten virusten mielenkiintoinen piirre on niiden elinkierron monimutkaisuus. Ei riitä, että meiltä löytyy virus, hyttynen ja ihminen. Tarvitaan viruspankki, eli isäntäeläin, jossa virus lisääntyy. Sindbis-virukselle näitä ovat metsäkanalinnut. Niiden kannat ovat Itä-Suomessa runsaita.
Tarvitaan myös hyttysiä, muttei mitä tahansa, vaan juuri oikeita hyttyslajeja. Itä-Suomen metsät tarjoavat tätäkin. Ja lopuksi, tarvitaan ihmisiä, jotka liikkuvat luonnossa. Näin koossa on lähde, välittäjä ja kohde, koko värisuora.
Erikoista viime vuoden taudinpurkauksessa oli se, että tautitapausten havaittiin yleistyneen laajemmalla alueella. Näyttäisi siis siltä, että myös muualla Suomessa kuin Pohjois-Karjalassa taudin riski on kasvanut. Hyttysvälitteiset virukset ovat erityisen herkkiä muutoksille ympäristössä, joten tulevaisuudessa voidaan otaksua myös taudin riskialueen muuttuvan.
Ok, virusta löytyy Suomesta, mutta mitä sitten? Eihän siitä ole suurin osa kuullutkaan. Mikä viruksen merkitys voi olla? Pogostantaudin oirekirjoon kuuluvat olennaisina osina kuume, ihottuma ja niveloireet. Suurimmalla osalla tauti paranee itsestään ohi. Mutta ikävän tästä taudista tekee sen, että osalle infektio aiheuttaa hyvinkin pitkäaikaisia, elämänlaatua haittaavia nivelvaivoja.
Diagnoosit edustavat potilaita, jotka ovat hakeutuneet lääkäriin, ja lääkäri on vielä osannut epäillä pogostantautia. Kuinka moni hakeutuu kesäaikaan lääkäriin kuumeoireiden ja nivelkipujen takia, jos ne menevät nopeasti ohi? Uskallan väittää, että todetut tapaukset edustavat oirekirjon vakavinta päätä. Todellista tautitaakkaa ei tunneta.
Mitä tavallisen kansalaisen tulisi tehdä? Pelästyä hysteerisesti ja vältellä ulkona liikkumista? Missään nimessä ei. Suojautua hyttysiltä? Ehdottoman järkevää. Nauttia kesästä? Suorastaan välttämätöntä.
