Kun ensimmäistä kertaa näin vihertävänä kimmaltavan kenttäkiitäjäisen pyrähtävän lentoon, tunnistin lajin välittömästi aiempien näkemieni kuvien perusteella ja olin suunnattomasti ilahtunut löytäessäni lajin. Valokuvaa tuosta hetkestä ei jäänyt. Sittemmin vastaan on tullut runsaasti saman lajin muita yksilöitä ja myös samaan hietakiitäjäisten sukuun kuuluvia hietikko- ja nummikiitäjäisiä. Nämä kaikki kolme lajia ovat verrattain yleisiä paahteisilla, hiekkapohjaisilla kentillä tai aurinkoisilla metsäteillä. Suvun neljäs laji, rantakiitäjäinen on uhanalainen ja esiintymiseltään hyvin paikoittainen. Lajia löytyy vain pohjoisemmasta Suomesta, eikä sitä ole itselläni vielä tullut vastaan.

Kuvassa kolme lajia hietakiitäjäisiä. Ylimpänä vihreä kenttäkiitäjäinen (Cicindela campestris), alhaalla vasemmalla nummikiitäjäinen (Cicindela sylvatica) ja oikealla hietikkokiitäjäinen (Cicindela hybrida).

Hietikkokiitäjäinen.

Lempipaikallani Hausjärvellä sijaitsevalla paahteisella aukiolla olen seurannut erityisesti hietikkokiitäjäisten elämää. Samoilla paikoilla esiintyy myös kenttä- ja nummikiitäjäisiä, mutta hietikkokiitäjäinen on jo pitkään ollut selvästi runsain laji. Kun paikalle ajaa autolla pientä ja kapeaa hiekkaista metsätietä pitkin, voi yleensä nähdä, kuinka päiväaktiiviset kuoriaiset pyrähtävät lentoon auton edestä. Aivan samoin käy, kun kuoriaisia lähestyy kävellen, ne lähtevät lentoon ja liitävät matalalla muutamien metrien päähän turvaan. Maakiitäjäisille tämä on hyvin epätyypillistä käyttäytymistä, sillä monet lajit ovat lentokyvyttömiä. Lisäksi suurin osa maakiitäjäisistä on yöaktiivisia lajeja.

Päiväaktiivisina lajeina hietikkokiitäjäiset ovat huomattavasti riippuvaisempia lämpötiloista. Ne lähtevät saalistamaan vasta kun maan lämpötila ylittää 19 astetta. Optimaalisin maanlämpö on 35 astetta. Se kuulostaa kuumalta, mutta helteisenä kesäpäivänä auringonpaahde nostaa maan lämpötilan helposti tätäkin suuremmaksi. Tämän vuoksi hietakiitäjäisten täytyy säädellä omaa ruumiinlämpöään. Ne tekevät sen joko nostamalla kehoaan jalkojensa varassa ylemmäs maanpinnasta, kaivautumalla hiekan alle, hakeutumalla varjoon tai lentämällä.

Kaikki hietakiitäjäiset ovat petoja. Saalistaminen itsessään tapahtuu tarkan näköaistin avulla. Saalis havaitaan jo pitkältä ja lähestyminen tapahtuu lyhyinä pyrähdyksinä. Juoksuvauhti on niin nopea, että kuoriaisen pitää pysähtyä tarkistamaan saaliin tarkka sijainti. Kohdelle päästyään ne nappaavat saaliinsa valtavien leukojensa väliin. Voisi kuvitella, että käteen otettuna kuoriaiset pystyisivät myös puolustautumaan leuoillaan ja antamaan häiritsijälle kivuliaan muistutuksen. Leukojen puruvoima on kuitenkin niin heikko, etteivät ne pysty satuttamaan, puremisyritykset korkeintaan kutittavat hieman.

Hietakiitäjäisten elinkierto on kaksivuotinen. Suurimman osan elinajastaan ne viettävät toukkina. Aikuisia kuoriutuu eniten keväällä, mutta osa kuoriutuu vasta syksyllä. Tällä tavalla populaatio pystyy turvaamaan olemassaolonsa poikkeuksellisissa sääolosuhteissa. Keväällä munitut munat kuoriutuvat kesän aikana, mutta syksyllä munitut talvehtivat munina.

Toukkavaiheita on kolme. Toukat kaivavat jopa 30 sentin syvyisen pystysuuntaisen tunnelin, jonka päässä ne vaanivat saalista. Toukkien selässä on piikit, joilla ne tukeutuvat tunnelin sivua vasten. Piikit ovat myös apuna, kun toukat syöksyvät pyyntikuopan lähistölle eksyneen sopivan uhrin kimppuun. Jos lähestyjä on vihollinen tai muu uhka, toukat vetäytyvät salamannopeasti syvälle maan alle turvaan.

Hietikkokiitäjäiset hurjat leuat. Uskaltaisitko laittaa sormesi leukojen väliin?

Hietikkokiitäjäisen toukka vaanii maahan kaivamansa tunnelin suulla, häirittäessä se vetäytyy salamannopeasti syvälle maan alle. Sopivassa elinympäristössä tämänkaltaisia pyöreäaukkoisia pyyntitunneleita voi löytää runsaasti. Ne oppii erottamaan suhteellisen helposti muiden lajien, kuten muurahaisten, mesi- ja loispistiäisten tekemistä tunneleista: muoto on täydellisen pyöreä ja tunneli suuntautuu kohtisuoraan alaspäin.

Toukan leuat ovat vähintään yhtä hurjat kuin aikuisen. Toukalla on neljä silmää, jotta se näkee tehokkaasti eri suuntiin.

Hietikkokiitäjäisen toukka kokonaisuudessaan. Huomaa selän piikit, joita toukka hyödyntää tukiessaan itseään tunnelinsa seinämiin.

Kiitos että luit loppuun asti. Lisää hyönteiskuvia tarjolla Instagramissa: https://www.instagram.com/hyonteismies/ – ota tili seurantaan ja voit myös antaa palautetta tästä tai muista kirjoituksistani Instagramin kautta.