Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
...Hieman hämmästytti, että töyhtöhyypät eivät olleet kaikonneet maisemasta lumituiskun ja kahden päivän lumipeitteen aikana. Töyhtöhyyppiä näkyi hyvän matkaa toista tuhatta ja valkoposkihanhiakin tuhatkunta....
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kuvat: Samuli Haapasalo
Kaikki kuvat kuluvan marraskuun lopulla Viron Läänemaalta, tässä kettu liikkeellä keskellä kirkasta päivää.
49/2024
Virossa oli lunta viikonloppuna 23.-24.11 parista sentistä yli kymmeneen ja pari vuorokautta pakkasta kolmisen astetta sunnuntai-iltapäivään saakka.
Hieman hämmästytti, että töyhtöhyypät eivät olleet kaikonneet maisemasta lumituiskun ja parin päivän lumipeitteen aikana. Töyhtöhyyppiä majaili Läänemaalla marraskuun lopun lähestyessä hyvän matkaa toista tuhatta ja valkoposkihanhiakin tuhatkunta. Hyypät ruokailivat peltolampareilla ja vähitellen sulavilla pelloilla ja Matsalun luhdilla. Ne näyttivät yöpyvän Matsalun lahdella ja liikkuvan pääosin eri puolilla lahtea tai muuta rannikkoa.
Valkoposkihanhet ruokailivat sänkipelloilla siellä, missä lunta oli vähemmän. Parvet lentelivät eri suuntiin eivätkä linnut näyttäneet olevan lähdössä jatkamaan muuttoa.
Syksy oli ollut lämmin. Parin päivän ajan kahdesta sentistä kymmeneen vaihtelevasti maan peittänyt lumikaan ei vaikuttanut viimeisten parvien lähtemiseen muutolle. Maisemassa niin hyypät kuin valkkaritkin näyttivät kuin kevään takatalven yllättäminä vain odottavan lumien sulamista. Viime syksynäkin hyypät viivyttelivät pitkälle marraskuulle. Muita hanhia näkyi kuitenkin vain tasan yksi tundrahanhi.
Ennakoiko töyhtöhyyppien ja valkoposkihanhien viivyttely osaltaan, että molemmista olisi tulossa osittaismuuttajia ainakin niiden talvien osalta, jotka ilmaston lämpenemisen myötä ovat lauhoja ja varsin vähälumisia. Ja vaikka merikotkiakin majaili samojen peltojen laitamilla, joilla hyypät ja hanhet ruokailivat ja kotkat etsivät tilaisuutta iskeä niistä saalista, hyypät ja hanhet ottivat niidenkin läsnäolon aika rauhallisesti.
Muista petolinnuista näkyi mm. hiirihaukkoja aina taajaan, 5-6 yksilöä päivässä, ampuhaukka ja pari suohaukkaa etäältä. Kymmenen uuttukyyhkynkin parvi pellonreunan sähkölangoilla osui kohdalle. Yleensä tähän aikaan Viron maaseudulla näkee kyyhkyistä vain puluja, joita nytkin oli runsaasti.
Myös yksinäinen muuttoparvensa hukannut varsin myöhäinen kurki tepasteli pellolla synkän päivän hämärässä. Kurki näytti olevan ihan voimissaan.
Syksyn värit olivat erityisesti sunnuntaina voimakkaat ja lehdettömien puitten oksat ja rungot saivat kuin menneen ruskan sävyt auringon osuessa niihin pilvien raoista. Alkuviikon päivinä kuitenkin korostuivat suorastaan synkeät, kosteat ja lämpimät kelit.
Tässä pilvien raoista kurkistavan auringon koristama syksyinen vai talvinen maisema.
Isoja tulvia ei noussut lumien nopeasti sulaessa, mutta pelloille sulanut lumi nosti paikoin vettä lampareiksi. Lampareilla ja sänkipelloilla laulujoutsenet ruokailivat alle 10 yksilön ryhmissä. Pikkujoutsenet näyttivät jo menneen. Yöllä kuului kahden shakaalin huuto.
Hamppua viljellään nykyään Virossa jonkun verran öljykasvina. Eräällä jo korjatulla pellolla, jossa keinui pystyyn jääneitäkin varsia, ruokaili jopa 70-80 talitiaista, kymmenkunta pikkuvarpusta, jokunen järripeippo, viherpeippo sekä tikli. Maastossa lenteli tasaisesti pienehköjä parvia räkättirastaita.
Matsalunlahti, jota ympäröivillä alueilla linnut pääasiassa oleskelivat, oli sula. Satojen laulu- ja kyhmyjoutsenten, valkoposkihanhien ja yhden tundrahanhen lisäksi lahdella viipyi haapanoita, taveja ja luonnollisesti sinisorsia. Keemun rannassa oleili vielä noin 400 nokikanan parvi sekä muutamia telkkiä, isokoskeloita ja alleja.
Põõsaspeaneemeltä tarkkailtuna näkyi yksittäin ja pienin parvin monia vesilintuja. Lokkeja neljää lajia, joista kalalokit viihtyivät hyvin vielä pelloillakin.
Marraskuun lopulla monet lajit olivat siis vähintään kuukauden verran viivytelleet tavanomaisista muuttoajoistaan, eivätkä vain yksittäisin yksilöin vaan monin parvin.Tämä havainto kertoo osaltaan ilmastonmuutoksen etenemisestä. Syysmuutto venyy, talvehtiminen tai sen yrittäminen lisääntyy, syystalven sateiden määrä kasvaa ja myrskyt yllättävät. Muutokset tuntuvat aika nopeilta.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Itse asiassa linnut eivät juurikaan syö määräänsä enempää. Mutta muuttolinnut tyypillisesti keräävät energiaa talteen ja niiden kehon rasvakerros kasvaa ennen pitkälle muuttomatkalle lähtöä. Poikasten ruokkiminen on myös kovaa aherrusta ruoan perässä. Ja monet lajit keräävät syksyllä paljon syömistä piiloihin talven varalle. Petolinnut syövät yleensä saaliinsa kerralla, jos eivät tule häirityiksi.
Suomi on köyhtynyt selvästi myös vanhan rahansa eli oravannahkan varannossa. Kaunis ja ketterä metsän elävä on vähentynyt jo pitkän aikaa. Se on samalla yksi indikaatio metsien kestävyydestä.