91/2020

Kesällä uutisoitiin, kuinka yli 20 vuoden ikään elänyt selkälokki oli ammuttu. Se kosketti sikälikin lujasti, että viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana selkälokin kanta on jatkanut voimakasta alaspäin liitoa. Ja Suomen kanta maailman selkälokin nimirodusta (Larus fuscus fuscus) on peräti noin kolmannes. Tuo kaksikymppinen olisi voinut elää vielä kolmikymppiseksi ja tuottaa monta poikasta.

Risto Juvasteen Pohjois-Karjalan suurjärvillä tekemät ansiokkaat tutkimukset kertovat selkälokin yli 40 %:n kannanlaskusta 1990-luvun jälkeen. Kesän 2019 poikastuotto oli hänen tutkimusalueillaan paria kohden vain 0,3. Luku yksin kertoo, että kanta edelleen laskee. Pieni poikastuotto ei riitä korvaamaan kuolleisuutta. Nämä tiedot löytyvät BirdLife Suomen nettisivuilta.

Syinä ovat mm. myrkyt talvehtimisalueilla, minkit ja ihmisen aiheuttama häiriö pesimäpaikoilla.

On todella suuri menetys, jos selkälokin kannanlaskua ei saada pysähtymään.

Vieraslaji minkin pyynnin voimakas tehostaminen ja suojelutietoisuuden paraneminen pesimäaikaisten häiriöiden varomiseen ovat meidän ihan omalla vastuullamme olevia suojelukeinoja Suomessa.

Selkälokin kaunis kaklatus ja komea olemus kuuluvat erottamattomasti järvenselille ja meren saaristoon, myös tulevaisuudessa. Mutta se toteutuu vain, jos onnistumme tehokkaissa suojelutoimenpiteissä.