Maaliskuussa törmäsin yllättävään uutiseen: Metsähallitus on sulkenut Siikanevan pitkospuureitit. Ne ovat päässeet niin huonoon kuntoon, että niillä liikkuminen on vaarallista, eikä kunnostukseen ole löytynyt rahoitusta. Se uutinen iski päin kasvoja.
Vuosi sitten toukokuussa kuljin Pirkanmaan sydämessä, Ruoveden Siikanevalla. Edellisestä vierailustani oli kulunut yli kymmenen vuotta, mutta muistot olivat säilyneet kirkkaina: avosoiden laajuus ja luonnon koskemattomuus tekivät jo silloin lähtemättömän vaikutuksen. Eikä suo pettänyt tälläkään kertaa.
Kesän tulo oli aistittavissa kaikkialla. Suomuuraimen valkoiset kukat loistivat suolla, allikot välkehtivät auringossa kuin siniset silmät ja vaivaiskoivun lehdet hehkuivat heleänvihreinä. Pitkospuiden vierillä tupasvillat kurottivat valoa kohti. Ilmassa leijui suon kirpeä tuoksu, ja metsän puolelta kantautui tiaisten kirkas sirkutus.
Siikaneva on Pirkanmaan laajin yhtenäinen suoalue ja samalla maakunnan merkittävin soidensuojelukohde. Noin kymmenen neliökilometrin laajuinen alue on pääosin luonnontilaista, ojittamatonta suota. Se on harvinaisuus nyky-Suomessa. Pitkospuilla kulkiessa kuulin kapustarinnan haikean vihellyksen. Vastaan tuli lintuharrastajia kiikareineen ja kaukoputkineen, eikä syyttä: Siikaneva on Pirkanmaan edustavin lintusuo.
Vaikka suo tunnetaan avoimista maisemistaan, myös metsäsaarekkeet ovat olennainen osa kokonaisuutta. Ne rikastuttavat maisemaa ja tarjoavat elinympäristöjä vanhan metsän lajistolle. Kun astuin metsän puolelle, tunnelma muuttui välittömästi. Järeiden puiden rungot kohosivat taivasta kohti ja oksat muodostivat tumman katon, eikä kirkkaalla kevätauringolla ollut pääsyä metsänpohjalle. Konkeloksi kaatunut puu keinui hiljaa tuulessa ja narisi hankautuessaan vasten sitä kannattelevaa runkoa.
Siikaneva toimii myös luonnontieteilijöiden elävänä laboratoriona. Tutkijat seuraavat, miten suon vesitalous ja ekosysteemit muuttuvat ajan myötä sekä miten ennallistaminen palauttaa luonnollisia prosesseja. Erityisen keskeinen tutkimuskohde on hiilen kierto: kuinka suo sitoo hiiltä turpeeseen ja kuinka paljon kasvihuonekaasuja vapautuu ilmakehään.
Onneksi Ruoveden kunta on päättänyt vuokrata Siikanevan retkeilyreitit metsähallitukselta ja pitää reiteistä jatkossa huolta. Yksi Pirkanmaan arvokkaimmista suoalueista pysyy siis retkikohteena jatkossakin. Samalla säilyy mahdollisuus kokea ja ymmärtää suoluontoa. Kaikkialle ei ole tarpeen eikä edes syytä rakentaa reittejä, mutta Siikanevan kaltaisessa paikassa sille on paikkansa. Alueella kulkee 2,5 tai 10 kilometrin pituiset rengasreitit. Pitkospuita pitkin pääsee kulkemaan suon halki, reitin varrelta löytyy tulipaikka ja pidemmän reitin puolivälistä yöpymiseen soveltuva laavu.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.