Silksolk eli tynnyrilintu tai tiltaltti
Tiltaltti on ahkera tilkuttaja keväästä pitkälle sydänkesään ja aamusta iltaan. Se laulaa hiljaisella keskipäivälläkin.
Tiltaltti on ahkera tilkuttaja keväästä pitkälle sydänkesään ja aamusta iltaan. Se laulaa hiljaisella keskipäivälläkin.
Tästä(kin) linnusta pidän kovasti. Huhtikuulta alkaen se tilkuttaa tilt talt talt tilt talt tilt talt talt tilt……, joskus melkein unettavaa lauluaan pitkälle kesään, kun monet muut linnut ovat jo vaienneet. Ja se jaksaa aamusta iltaan, aina. Se kuuluu metsään, pihanlaitaankin!
Lintu on myös hyvin vaatimattoman näköinen, huomaamaton. Mutta se on sorea, pieni. Pihapiirin elävöittäjä, havumetsien loputon seuralainen, erilaisten sekametsien tilkuttaja. Melkein kaikkialla.
Pajulinnusta tiltaltin erottaa ääni. Rengastaja näkee kädessään eron siipisulkien pituuksissa. Ja tiltaltin jalat ovat tummat, pajulinnun vaaleat.
Otsikkoon ottamani silksolk -nimen lainasin viron kielestä. Se on ääneen perustuvana myös hyvin osuva. Siitä on käytetty myös nimeä väike lehelind, vapaasti suomennettuna pieni lehtilintu. Vanha suomalainen nimi tynnörilintu kuvaa vesipisaroiden tippumista yksi toisensa jälkeen katolta vesitynnyrin pintaan. Eli ne aiheuttavat samantapaisen äänen veden pinnassa kuin on tiltaltin laulu.
Tämän silksolkin eli tiltaltin kuvasin ojapajuissa pari tuntia sitten Haeskassa Viron Läänemaalla. Siispä äänet kuuluvat jo lahden pohjoispuolellakin, joka päivä enemmän ja enemmän.