21/2023

Ensimmäinen niistä on voimakas tsit tsit….tsrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr -laulu. Kaunis, huomiota herättävä suorastaan rätisevä omanlaisensa säe kuin lantti pyörisi metallilautasella.

Kun sirittäjä laulaa oikein antaumuksella tuoreen lehtomaisen sekametsän kätköissä, se nostaa päänsä kohti latvustoa. Säristessään sen kurkku ja niskahöyhenet pörhistyvät, nokka on ammosen avoinna, lintu värisyttää siipiään ja pyrstöään hyvin nopeassa liikkeessä.

Toinen on aivan erilainen lauluääni, vajaa kymmentavuinen tunnelmallinen, terävä, hömötiaismainen tii tii tiii tiii tiii tiii tiii tiiii, tiii tiiii tiii…. Harvakseltaan sirittäjä liittää sen konserttiinsa.

Monilla linnuilla on laululento. Sirittäjällä se on aika ajoin toistettava jännä hieman hidas melkein perhosmaisen keveä lento laulupuulta toiselle.

Sirittäjä vaihtaa vähän väliä laulupuuta reviirinsä eri osissa aika lähellä toisiaan. Tyypillisesti se laulaa metsän keskikerroksessa tai vähän ylempänä.

Kaikki ”fyllarit”, Phylloscopus-suvun pienikokoiset hennot mutta kuuluvat laulajat ovat kiintoisia metsän lintuja: sirittäjä, paju- eli uunilintu, tiltaltti, idänuunilintu ja tietysti harvinaisetkin suvun vierailijat. Nyt juuri on niiden lauluaika. Nämä kuvat ovat viime viikolta.