Olemme tehneet ensimmäisen kuudenneksen matkasta ja päässeet ulkosaariston tunnelmiin Hiittisten ja Vänön saaristoissa. Hiittisten eteläpuolisilla luodoilla pääsimme näkemään ensimmäiset harmaahylkeet, jotka köllöttelivät vesirajassa ohimelojista piittaamatta. Kun tuuli heikentyi vain aavistukseksi paljaalla iholla, äityivät hylkeet laulamaan mollivoittoista lauluaan.

Lintuluotoja kolutessa on hämmentänyt niiden kukkaloisto. Karuilta näyttävät kallioluodot kätkevät sisäänsä monesti monenkirjavia kukkaniittyjä. Luodoilla ei kuitenkaan vietetä yhtään sen enempää kuin on lintulaskentojen kannalta pakko; linnuille on suotava pesimärauha. 

Rantautumisissa ja luodoilta lähtiessä ei kuitenkaan kannata hätäillä, sillä levän peittämät kalliot ovat petollisen liukkaita. Retken suurin riski piilee kaatumisissa rantakallioilla. Ja näitä tilanteita on tullut eteemme jo muutamia. Onneksi niissä ei ole käynyt liian pahasti, ja matka on voinut pienistä kropan saamista kolhuista huolimatta jatkua.

Pidän pitkien taipaleiden sekä tuulen ja aallokon tuomista fyysisistä haasteista.Saimme ensimmäiset kunnon tuuliset päivät ylittäessämme Örön selkää. Vaikka olen tottunut melomaan aallokossa, alkuun ylitys jännitti. Kun pääsin vauhtiin, leikkimään ja kisailemaan kajakillani vaahtopäissä ja tuntemaan välillä syliin kipuavien aaltojen voiman, olin suorastaan innoissani. Kajakkini surffasi joutuin kohti vastarantaa, ja jouduin vähän väliä himmaamaan vauhtia, jotta Panu pysyi perässäni. 10 metriä sekunnissan puhkuvassa myötätuulessa parin kilometrin selkä meni silti yhdessä hujauksessa.

Muuten keli on ollut yhtä pilvistä ja sateisempaa päivää lukuunottamatta täyttä aurinkoa. Ukkosetkin ovat kiertäneet kaukaa tai jääneet mantereen ylle pauhaamaan. Pieni tuulenvire on pitänyt tukalan kuumuuden poissa. Yöt ovat olleet lämpimiä ja auringonlaskut säväyttäviä.

Minulle matkanteko itsessään on nautinto, ikään kuin meditaatiota, jossa mieli lepää. Parasta päivissä on kuitenkin se, kun pääsee pitkän päivän päätteeksi pulahtamaan meren viileään syliin ja snorklaamaan rakkolevien keskellä. Pinnan alla avautuu täysin toinen maailma, veden valtakunta. Sinilevää havaitsimme jo ennätyksellisesti 14.6. ja vesi tuntuu olevan muutenkin lämpimämpää kuin normaalisti kesäkuussa. Meri on sairas, mutta toistaiseksi sinilevätilanne ei ole estänyt uimista.

Yksi tunne ylitse muiden on jatkuvasti läsnä: rakastan olla retkellä saaristossa! Tämä on paikka, jonne kuulun. Ja koska saaristoluonto antaa minulle valtavasti elämyksiä ja hyvinvointia, haluan antaa myös jotain sille takaisin. Mielekkäimmin se tapahtuu  juuri tällaisten erilaisten saaristotutkimusprojektien ja luonnonhoitotalkoiden kautta, joihin retkeilyn voi sopivasti yhdistää.

lintulaskentamelontamerimelontapentti linkolaSaaristoSaaristomerisuuri melontaretki

Hyvän mielen joululahja!

Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä.