Matka ei ole ollut pelkkää myötätuulta. Niin kroppa kuin moni tavarakin on kokenut kovia. Siksi mukana kulkee ensiapuvälineet sekä kajakin, melojan että varusteiden paikkaamiseen. Ihan kaikkea emme kuitenkaan omin avuin voi korjata…

Tavaroiden korjausta ja huoltoa

Luovuus on korjauksissa valttia ja mikä tahansa mukana oleva varuste voi lopulta päätyä johonkin muuhun tarkoitukseen kuin oli alunperin ajateltu. Se, mikä ei ole kiinni kajakissa tai melojassa, saattaa lähteä aaltojen mukaan tai lipsahtaa kädestä mereen. Siksi onkin keksitty kiinnityksiä pikkutavaralle, joka on oltava  käden ulottuvilla jatkuvasti. Kynän ja muistiinpanovihkon kiinnitin kuminauhalla ja teipillä melontaliiveihin. Aurinkolaseihin askartelin turvanarun. 

Toisten aurinkolasien murtuneen kehyksen olen jo kahteen kertaan korjattu pikaliimalla. Varalaseihin ei tarvinnut kajota. Rikki mennyt karttapussi paikattiin gorillateipillä. Rikki hiertynyt kuivapuku sai paikan, jonka improvisoin puhallettavan makuualustan paikkaussarjasta. Aukkopeitteen taskun vetoketjulle ompelin uuden stopparin. Toistaiseksi varustepussin nippusiteet, varamutterit, epoksiliima sekä kuivapuvun varamansetit ovat jääneet käyttämättä.

Varustekorjauksia.

Kropan korjausta ja huoltoa

Ensiapupakkausta tarvittiin, kun Panu liukastui vedenrajan liukkailla kivillä. Käden ruhje putsattiin ja se sai suojakseen kääreen. Kipuilevaa selkää hoidettiin lääkepussin kipulääkkeillä. Oma olkapääni kipeytyi äkillisesti tavallisen iltauinnin yhteydessä, ilman mitään erityistä reuhtomista. Kovasti kutiaviin punkin puremiin joudun syömään allergialääkettä. Matka on onneksi voinut jatkua ja rasitusvammoilta ollaan vältytty. Venyttelyt ovat kuitenkin jääneet aivan liian vähälle, ja se tuntuu etenkin jaloissa.

Varovasti liukkailla rantakallioilla.

Se, mitä emme voi korjata ja huoltaa

Kaikkea ei ole voinut lääkkeillä lääkitä tai varustepussin sisällöllä korjata; meri on vakavasti sairas ja ilmasto rikki. Pentti Linkola mainitsi vuoden 1974 kesän olleen harvinaisen sateinen. Nyt kesäkuu oli hurjan lämmin ja keskilämpötila ollut jopa 6-9 astetta keskiarvon yläpuolella. Helle yhdistettynä tuulettomaan keliin ulkosaariston puuttomilla ja varjottomilla ulkoluodoilla on tukahduttava ja uuvuttava. Meressä toki käydään uimassa, mutta sekään ei ole enää itsestäänselvyys.

Pulahdus viilentävään veteen.

14.6. havaitsimme ensimmäiset sinileväkukinnot. Kymmenen päivää myöhemmin meri muuttui hernerokaksi, joka esti uimisen. Rannoille kerääntyi liisterimäistä, haisevaa sinileväpuuroa. Ihminen on toiminnallaan tehnyt merestä vastenmielisen myrkkyliemen ja ilmastonmuutos lisää talvien leutoutta ja sateita, jotka puolestaan lisäävät ravinteiden huuhtoutumista pelloilta. Rehevöityminen vaikuttaa meriekosysteemiin, mutta myös saaristolaisten yhteen tärkeimpään toimeentuloon – matkailuun.  Tuntuu, että joka vuosi on “poikkeuksellisen paha sinilevätilanne”. 

Sinileväliisteri.

Rannan sinilevävyö.

Olemme edenneet ajallisesti noin kolmasosan matkasta eli etapin Salosta Kasnäsiin, jossa Linkolat aikoinaan pitivät pienen tauon. Meille parin päivän huoltotauko osui erinomaiseen kohtaan, kun tukala sää ei enää suosinut melontaa. Kaipaamme tuulta ja normaalia viileää kesäsäätä. Luonto kaipaa kipeästi sadetta.

Huoli meren tilasta ja saariston tulevaisuudesta on suuri.

melontamerimelontapentti linkolaretkeilySaaristosinilevä

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!