Jumiuduimme kovien vastatuulten vuoksi Nötöhön, jossa vietimme kaksi yötä seuraintalon estradilla. Olipahan aikaa tutustua saaren reitteihin ja ihailla ylämaankarjan laiduntamaan maisemaan. Emme havainneet yhtään kirjokerttua, vaikka niitä saarella on aikaisemmin ollutkin. Sekin kärsii maiseman liiallisesta umpeenkasvusta.

Ylämaankarjaa

Puskimme vastatuulessa Jurmon saarelle. Siellä teimme kävelyn muutama vuosi sitten kulotetuille nummille, joissa kasvillisuus oli mukavasti elpynyt. Kataja valtaa nummia ja kulotus on ollut perinteinen tapa saada muille kasveille kasvutilaa ja täten karjalle syötävää. Hienoa, että tätä perinnettä pidetään yhä saarella yllä.

Kulotetun nummen raja

Jurmon suunnalta matkalla kohti Utötä jouduimme ukkosrintamien yllättämiksi. Teimme hätäratkaisun ja rantauduimme pienelle luodolle. Todella voimakkaat syöksyvirtaukset olisivat voineet kaataa kajakkimme, mikäli olisimme olleet vesillä. Odottelimme useita tunteja voidaksemme jatkaa matkaa, mutta tuuli yltyi kovaksi ja näimme kymmenkunta suppilopilveä. Lopulta hätämajoitumme luodolle ja ankkuroimme teltan kallioon kiipeilykiiloilla. Pääsimme jatkamaan matkaa turvallisesti tuulen laantuessa vasta seuraavana aamuna kello 4.30 suurissa mainingeissa Utöhön. Luodot ovat luonnonsuojelualuetta, joille ei saa leiriytyä, joten ilmoitimme rikkeestämme jälkikäteen Metsähallitukselle.

Suppilopilviä

Utössä kuulimme saaren linnuston muutoksista saarella asuvalta Jorma Tenovuolta, mikä oli erittäin mielenkiintoista kuultavaa. Vaikka omia havaintoja emme ole ehtineet käydä systemaattisesti läpi ja vertailla Linkolan havaintoihin, on jo selvää, että linnusto on saaristossa selvästi muuttunut. Monet lajit ovat taantuneet ihmisen toiminnan johdosta. Selvästi vähentyneitä lajeja ovat mm. tukkasotka, riskilä, räyskä, harmaalokki ja selkälokki. Haahkat ovat siirtyneet pesimään ulkosaaristosta sisemmäs saaristoon. Uusia pesimälajeja sen sijaan ovat valkoposkihanhi, kanadanhanhi, harmaasorsa ja merimetso. Runsastuneisiin kuuluu mm. merikotka, harmaahaikara, kyhmyjoutsen sekä mustakurkku-uikku.

Matka jatkui vihdoin paremmassa säässä Utöstä läpi Kökarin ulkosaariston, josta löytyy yksi Etelä-Suomen viimeisimmistä todellisista erämaista.

Kökarsören

On hämmentävää tehdä matkaa merellä näkemättä koko päivänä yhtään kesämökkiä tai venettä – näkemättä merkkiäkään ihmisestä. Siinä upeassa maisemassa viihdymme vieraina; hylkeiden ja lintujen valtakunnassa.

Leiri erämaassa

lintuhavainnotlintulaskentamelontaSaaristosuuri melontaretki

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!