Matka on edennyt Kökarista Ahvenanmaan pohjoispuolelle. Kelit muuttuivat Kökarista Föglöhön saavuttuamme paremmiksi. Heinäkuun puolessa välissä saimme kahden viikon kuivapukumelonnan jälkeen vaihtaa jopa hetkeksi t-paitoihin! Tuulen laantuminen ja muutamana päivänä jopa myötätuulesta nauttiminen tarkoitti sekä normaaliin päivärytmiin palaamista että aikataulun kiinniottoa.

Lämpimät melontapäivät ovat olleet harvassa.

Heräämme tyypillisesti aamuisin kuuden ja seitsemän välillä. Syynä on se, että aurinko tuppaa lämmittämään telttaa, ja se toimii herätyskellona. Vain muutaman kerran olemme saaneet leirin pystytettyä aamuauringolta suojaan, mutta siitä huolimatta emme nukkuneet kovin paljon pidempään.

Aurinkoinen leiripaikka.

Aamun askareisiin menee 1,5-2 tunti; aamu-uintia seuraa aamukahvi, aamupala, leirin purku ja kajakin pakkaus lähtövalmiiksi. Päivän sääennuste tarkistetaan, jotta osataan varautua mahdollisiin koviin tuuliin, sateisiin tai ukkosiin. Tosin sääennusteet etenkin tuulten osalta ovat pelkkiä ennusteita ja ukkoskuurojen mahdollisuutta pitää monesti arvioida suoraan kehittyvistä pilvimuodostumista.

Kuivattu hummus toimii hyvänä levitteenä aamupalaleivälle.

Olemme vesillä viimeistään kello yhdeksän ja aloitamme päivän työt. Melomme noin kolme tuntia saarilta ja luodoilta lintuja laskien. Lintumaailma tosin alkaa hiljetä ja syysmuutto on kahlaajien osalta ollut jo pitkään käynnissä; kuovit ja sirrit suuntaavat kohti etelää. Tälle etapille on sattunut suurimmat ruokki- ja riskiläkoloniat. Lisäksi löydettiin ensimmäinen kunnon räyskäkolonia, jossa oli kolmisenkymmentä yksilöä. Olemme päässeet näkemään myös harvakseltaan veikeitä etelänkiisloja, koreita ristisorsia sekä yllätyksenä harvinaisen riuttatiiran.

Ruokkeja tekemässä partiointikiertosta.

Melontaliivin taskussa kulkee pientä hiukopalaa, kuten myslipatukka tai proteiinipatukka. Nälkä yllättää monesti jo ennen varsinaista lounasta, ja patukalla saa huijattua vatsalta ainakin tunnin lisäaikaa.

Vietämme reilun tunnin lounastauon. Jos päivä olisi todella helteinen ja tukala, pitäisimme siestaa pidempäänkin, etenkin jos on mahdollisuus vetäytyä auringolta suojaan. Lounaallakin tehdään töitä: täydennetään lintuhavaintoja, käydään läpi reittiä ja päivitetään sääennuste sekä huolletaan ja korjataan tarvittaessa varusteita.

Kuivapuvun vetoketjun korjausta.

Lounaan jälkeen seuraa taas 2-3 tuntia melontaa ja lintulaskentoja. Pidämme sen jälkeen lyhyen tauon, jolloin syömme jotain kevyttä välipalaa, jotta jaksamme jatkaa vielä yhden 2-3 tunnin työrupeaman.

Pyrimme hakeutumaan leiripaikalle 18-20 välillä, jotta ilta ei venähdä liian pitkäksi. Aina se ei onnistu, jos hyvää leiripaikkaa ei tahdo löytyä tai olemme aikataulusta muuten myöhässä. Iltatoimissa, kuten leirin pystyttämisessä, iltapesulla, ruuanlaitossa, muistiinpanojen ja päiväkirjan kirjoittamisessa menee vähintään kaksi tuntia. Nyrkkipyykkiä pestään merivedellä sitä mukaa, kun vaatteet alkavat tuntua tai haista liian likaisilta. Varustehuolloillekin pitää löytyä aikaa; tällä etapilla olen joutunut korjaamaan Panun kuivapukua, josta hajosi vetoketju ja kaulamansetti. Omat sukkani odottavat vielä kantapään reikien parsimista.

Iltatoimia leirissä.

Riittävän levon saaminen on tärkeää, joten makuupussi kutsuu viimeistään kello 23, kun aurinko painuu mailleen – usein jo tunti tai pari aikaisemmin.

Parhaimmillaan leiripaikka tarjoaa sykähdyttäviä auringonlaskuja.

Pitkän päivän jälkeen uni tulee nopeasti, mutta monesti herään keskellä yöllä ihmettelemään ja ihailemaan lumoavaa pohjolan kesäyötä – nautin niistä hetkistä suunnattomasti! Joskus herään painajaisiin, joissa tuuli on noussut ja aallot uhkaavat viedä kajakin.

Pohjolan kaunis kesäyö.

Koko melontareissun kohokohtana on itselleni ollut vierailu huikean hienolla Signilskärin saarella ja sen lintuasemalla. Siellä Pentti Linkolakin aikoinaan vietti aikaa ja löytyypä Suuresta souturetkestä vieraskirjasta myös kirjaus.

Linkolan perheen Suuren souturetken vieraskirjamerkintä Signilskärin lintuaseman vieraskirjassa.

Vielä on edessä kuitenkin pitkä matka, ja mieli halajaa jo Selkämerelle, jossa en ole koskaan melonut. Tällä hetkellä sääennuste näyttää todella huonolta matkan etenemisen kannalta ja mielen perukoilla on taas herännyt ajatus siitä, ettemme ehkä pääse Poriin saakka. Säihin emme voi vaikuttaa, joten retkeä on mietittävä eteenpäin päivä tai korkeintaan kaksi kerrallaan. Tällä hetkellä olemme taas jumissa leirisaarella, sillä merellä vaahtopäitä kyydittää 12-14 m/s luoteistuuli. Lämpimät ja tyynet kelit ovat muisto vain, ja villasukat sekä villapipo ovat taas käytössä.

Vaahtopäät vyöryvät horisontissa.

lintulaskentamelontamerimerimelontaretkeilysuuri melontaretki

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!