Jos ilves ei kerran uhkaa ihmisten terveyttä, sen aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat olemattomia eikä sen jahtiin kierry merkittäviä kulttuurillisia tai ravitsemuksellisia piirteitä, ei sen metsästykselle jää kestäviä syitä. Lue tai kuuntele Pekka Niittysen kolumni.
Entä jos joutsenia alettaisiin taas metsästää, kuten monet metsästäjät ovat vaatineet? Uskaltaisivatko ne enää pesiä kulttuurimaisemissa, asutuksen tuntumassa? Kuinka linnut selviytyisivät muuttomatkoilla, kun ruokailu- ja levähdyspaikat muuttuisivat turvattomiksi syksyisen ammuskelun takia? Miten joutsenten ja ihmisten suhde muuttuisi?
Hirvi oli kivikauden Suomessa tärkein eläin usean vuosituhannen ajan. Esivanhemmillamme oli hirveen poikkeuksellisen vahva side, josta muistutuksena ovat kallioihin maalatut kuvat.
Ottamatta kantaa uhanalaisuuden syihin on käsittämätöntä, että taantuvat lajit kuten haapana, heinätavi, jouhisorsa, tukkasotka ja nokikana keikkuvat yhä metsästettävien riistalajien listalla. Taustalla vaikuttanee riistahallinnon pelko niiden siirtymisestä luonnonsuojeluhallinnon vastuulle.
Ilves ei uhkaa ihmistä. Kauriiden määrän kasvua se hidastaa, samoin vähentää esimerkiksi supikoiria, jotka verottavat suuressa määrin lintu- ja jäniskantoja. Lammas- ja porovahingot valtio korvaa.
Ihmiset pitävät ilveksestä, onpa sen Hämeessä maakuntaeläin. Monella kunnallakin on ilves vaakunassa. Ilves keikkuu jääkiekkoliigankin kärkipaikoilla ja vanhoissa lasipurkeissa ilves on koristeena.
Ilveksiä on Suomessa vähän yli 2000 aikuista yksilöä. Se on kannan tiheytenä vähän, kun verrataan esimerkiksi Viroon.
