On järkeenkäypää, että aistiessaan ympäristöolojen muutoksen mikrolevä reagoi ja pyrkii heti sopeutumaan. ”Alkeellinen” levä toimiikin monimutkaisessa tilanteessa fiksummin kuin me ihmiset. Olemmeko me yhtä hyvin sopeutuneet ilmaston kuumenemiseen ja torjuneet sitä kaikin mahdollisin keinoin?

Tulevan kesän mahdollisiin sinileväkukintoihin tämä tulvahuippu ei onneksi merkittävästi vaikuta.

Tilaajille|9.7.2024Kysy luonnosta

Suolan lisäksi merivedessä voi olla muun muassa myrkyllistä sinilevää.

Tutkimusalus Aranda haki pohjan kerrostumista vastausta siihen, mistä Saaristomeren fosfori tulee ja minne se päätyy.

Tilaajille|20.8.2020Meret ja järvet

Päijät-Hämeen kirkkaana kimmeltävä Vesijärvi pilattiin vauhdilla, ja vahinkoja on korjattu jo vuosikymmenet. Tarinan keskiössä on tuttu eväkäs.

Kiihkeiden ilmasto- ja monimuotoisuuskeskustelujen keskellä vesistöjen tila on jäänyt julkisuudessa vähälle huomiolle.

Nodularia spumigena on yksi Itämeren sinilevälauttojen valtalajeista. Se tuottaa nodulariini-nimistä myrkkyä, joka vaurioittaa maksaa, joten kaikenlaista altistumista on syytä välttää.

Pihaan rakennetun lammikon pohjalle on ilmaantunut viinirypäleen ja jopa lapsen nyrkin kokoisia palleroita. Vedessä ne näyttävät ruskeilta mutta käteen otettuina oliivinvihreiltä; ne ovat liukkaita, pehmeitä, mutta melko kiinteitä. Lammikko on viitisen metriä leveä. Pohjalla on muovi ja sen päällä luonnonvesistä tuotua mutaa ja hiekkaa. Rannalla on kiviä, turveharkkoja ja rannoilta siirrettyjä “lapionpistoja”. Mitä mollukat ovat?