Viirupöllöt ilahduttivat ja tarjosivat Pirkko Keroselle muuta ajateltavaa raskaana keväänä.
Heikki Lokki kertoo kohtaamisistaan yön äänettömien lentäjien kanssa, ja pohtii lajien menestymisen eroja.
Kahdeksan vuotta sitten Jaalasta löytyi viirupöllönaaras, jonka ylänokan kärki oli epämuodostunut. Se oli ilmeisesti vaurioitunut ja sarveistupen kasvu oli jatkunut epänormaalisti eikä päässyt kulumaan.
Viirupöllö suosii syrjäseutujen iäkkäitä kuusi- ja koivuvaltaisia havu- ja sekametsiä hakkuuaukeiden, metsäpeltojen ja rantojen tuntumassa. Viirupöllön soidinääni on kumeasti haukkuva, kuuntele ääninäyte!
Käytämme evästeitä anonyymiin kävijätilastointiin. Suostumuksellasi käytämme evästeitä myös markkinoinnin kohdentamiseen.
