283/365

Pidin itseäni onnekkaana – niin kuin olinkin – kun kahtena perättäisenä iltana osuin sattumalta hirviin ja pääsin vielä mukavasti kuvaamaan niitä. Mutta onni jatkui vielä seuraavanakin aamuna, jopa kahdella kohtaamisella.

Ensin jo vähän ennen auringonnousua ja harmaassa kelissä, kurkisteli hirvi parin kolmenkymmenen metrin päässä metsästä tielle. Syntyi kolmannenlainen kohtaaminen. Hirvi höristeli korviaan kun kuvasin sitä. Lopuksi se pyörähti ympäri ja poistui arvokkaan rauhallisesti syvemmälle metsään.

Neljäs kohtaaminen toteutui, kun kaksi hirveä tutkiskeli aamun rauhassa merenrantoja ruovikon reunassa. Toisella oli komeat sarvet, sen olisin mielellään kuvannut lähempääkin. Toisaalta tämä kuva antaa mukavan näkymän niiden tuona aamuna valitsemaan maisemaan ruovikkoalueen suojissa eikä niin kaukana metsästäkään.

Miksi hirviä oli näin paljon, neljässä paikassa kolmena päivänä ja yhteensä kahdeksan yksilöä? Ehkäpä tapahtuu hieman siirtymiä ruokamailla. Ehkä ruskainen maisemakin varistaa jo siinä määrin lehtiä, että hirvet on helpompi havaita.

Kaikkiinkin havaintopaikkoihin sopi myös, että hirvet olisivat hieman väistäneet karkuun metsästystä. Emä, jota seurasi kaksikin vasaa, oli kuitenkin rauhoitettu metsästykseltä jo seuraavien vasojensa vuoksi.

Hienoja, komeita eläimiä ja mieleenpainuvia kohtaamisia! Ulkomaiset luontomatkailijat usein kyselevät, missä näkisivät hirven.