Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Virolaiset käyttävät hanhista kahta eri nimeä sukujen mukaan: haned ja laglet. Hanhia ovat harmaat hanhet ja lakleja Banta-suvun hanhet, joita meilläkin kutsutaan myös kirjohanhiksi. Suomessakin lakle sana löytyy ainakin murresanana aiemmilta ajoilta, mutta ei lajin nimeksi vakiintuneena. Mutta meillä siis kaikkia kutsutaan hanhiksi.
Lakleista Suomeenkin viime vuosisadan puolella istutettuja, varmaankin myös Ruotsiin istutetuista tänne levinneitä kanadanhanhia, ehkä eri alalajeja, on saapunut paljonkin, esim. Helsingin Viikin pelloilla niitä oli viikonloppuna jopa satamäärin.
Erotukseksi valkoposkihanhesta kanadanhanhea voi vertailla tässä valkoposkihanhen kuvaan.
Valkoposkihanhi
Alla lentävä punakaulahanhikin on kuvattu takavuosina Viikiltä. Ahkera tarkkailu paljastaa, jos punakaulahanhia on satunnaisesti liikkeellä.
Punakaulahanhi
Harmaista hanhista merihanhia, jotka Viikillä ovat pelottomampia kuin yleensä, pääsee myös nyt näkemään.
Merihanhen siiven etureuna on päältäkin vaalea. Nokan yhtenäinen väri näkyy hyvin.
Tarkkaavainen keksii joukosta metsähanhia ja tundrahanhia. Molempia on ehtinyt jo paljonkin Lounais- ja Etelä-Suomen sänkipelloille.
Metsähanhia takatalven aamuna pellolla. Osa tutkijoista pitää metsähanhen eri rotuja lajeina: tundrametsähanhi ja taigametsähanhi.
Kaikki valko-otsaiset hanhet tässä kuvassa ovat tundrahanhia, muut metsähanhia.
Kiljuhanhi, jonka pohjoismaista rotua on vain noin 100 linnun verran, on erittäin uhanalainen eikä tällä hetkellä tunneta Suomesta sen pesäpaikkoja. Sen muuttoaika on toukokuun taitteessa. Kuva on noin kymmenen vuoden takaa. Joukossa on yksi tundrahanhi.
Pohjolan kiljuhanhi on erittäin uhanalainen. Seitsemäs lintu edestä laskien on tundrahanhi.
Lyhytnokkahanhi on helpoimmin tavattavissa Suomessa Oulun seudulla muuttoreitiltään pohjoisen tundran saarille.
Lyhytnokkahanhen yksi tuntomerkki on jalkojen väri. Katso edessä olevan ryhmän kahdeksannen tai yhdeksännen linnun jalkojen väriä verrattuna sen etupuolella oleviin metsähanhiin. Nokan pituus ja pään voimakasrajaisempi tumma ruskea ovat myös erottavia tuntomerkkejä.
Antoisia hanhiretkiä lähiviikoiksi!
Viikiltä viime viikoloppuna.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
On aika vilkaista vielä muutamiin kevättalven aikana kuvaamiini kiinnostaviin lintuihin, sillä nyt kevättalvi vaihtuu uudesti kevääseen. Lämpötilan noustessa vielä 30 sentin syvyinen etelän lumi sulaa vähiin tällä viikolla. Tähän asti hiljainen, välillä pysähtynytkin lintujen muutto etenee. Niinä päivinä kun tuuli puhaltelee lounaasta, voi ennustaa hienoja muuttoaamuja.
Säät vaihtelevat. Tuuli puhaltelee hetkin rajusti. Tulee lunta, räntää, rakeita, vettä. Välillä sentään paistaa aurinkokin. Mutta tänne jo ehtineet linnut ja talven yli pärjänneet nisäkkäät ovat melko lailla sitkeitä. Nyt seuraa lämmin aurinkoinen jakso.