Kirjoitin äskettäin tiedejutun, jonka taustatyön tekeminen oli varsin hauskaa. Tehtäväni oli etsiä ekologian alan tutkimuksia, joissa oli erikoisia koeasetelmia tai hupaisia toteutuksia.

Juttua tehdessäni tajusin sen olevan yllättävän ajankohtainen. Tänä syksynä on jälleen kerran keskusteltu siitä, millaista tiedettä kenenkin mielestä pitäisi tukea ja millaista ei.

Valitsin mukaan juttuun neljä 2000-luvulla julkaistua tutkimusta, joihin perehdyin tarkemmin. Jokainen niistä oli sellainen, että tiedevastainen maalittaja voisi helposti usuttaa haukkuvat massat kimppuun. Voisi usuttaa, jos unohtaisi yhden seikan: Jokaisen tutkimuksen pinnan alla lymyili jokin iso, tärkeä kysymys.

Tutkimusten vähättely perustuu yleensä juuri tämän pintaa syvemmältä löytyvän ohittamiseen.

Jutussa kerron esimerkiksi tutkimuksesta, jossa tutkijat maalasivat linnunpönttöihin geometrisia symboleita.

Kun tutkijat ryhtyivät linnunpönttöjen koristeluun, ei heidän perimmäinen tavoitteensa suinkaan ollut testata, tykkäävätkö kirjosiepot enemmän kolmioista kuin ympyröistä.

Kirjosieppojen, tiaisten ja symboleiden avulla he etsivät vastausta kysymykseen, joka liittyy lajien väliseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta koko lajiyhteisön – elämän verkon – toimintaan. He saivat vastauksensa, ja taas tiedämme elämästä vähän enemmän.

Aina kun Suomen Akatemia jakaa rahaa, voi nykyisin odottaa mekkalan nousua. Viime kesänä täyslaidallisen sai niskaansa sosiologinen kynsisalonkeja tarkasteleva tutkimus. Siinäkään ei tietenkään ole kyse ainoastaan kynsisalongeista. Kyse on työstä, etenkin maahanmuuttajanaisten tekemästä työstä. Tutkimushanke käsittelee muun muassa hoivaa, vuorovaikutusta, eriarvoisuutta ja työolosuhteita.

Yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyvät tutkimukset ovat maalittajille kiitollisia kohteita siksi, että ne tutkivat monimutkaisia kokonaisuuksia ja asioiden välisiä yhteyksiä.

Ne katsovat yhtä aikaa lähelle ja kauas, ja siksi niiden ymmärtämiseksi joutuu näkemään vähän vaivaa.

Joidenkin mielestä näitä asioita ei syystä tai toisesta pitäisi tutkia, ja silloin he leimaavat tutkimukset turhiksi. Se onnistuu helpoiten edellä mainitulla tavalla: jättämällä paljon kertomatta, pilkkaamalla jotain yksityiskohtaa. Eikä aikaakaan kun innokas sosiaalisen median huutokuoro löytää paikalle ja vaatii rahoja pois.

Rahoja pois siitä huolimatta, että nämä aiheet ovat aivan hyvinvointimme, ihmisyytemme tai maapallon elinkelpoisuuden ytimessä.

Jos päättää olla katsomatta nenäänsä pidemmälle, jää tosiaan paljon näkemättä.

PS. Piirroskuvassa oleva härveli, joka näyttää täytetyn ketun, polkypyörän ja potkukelkan risteytykseltä, esiintyi yhdessä juttuni esimerkkitutkimuksista. Välillä tutkijoiden pitää olla todellisia oman elämänsä macgyvereita ja askarrella itse kummalliset tutkimusvälineensä, sillä tuollaisia ei myydä kaupoissa.