Agroekologi, erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Tutkii muun muassa viljelykasvien pölytystä ja peltoluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kiinnostunut maatalousympäristön monimuotoisuudesta, sen suojelun keinoista ja merkityksestä maataloudelle. Blogissa Marjaana liikkuu tutkimusten parissa pelloilla ja pientareilla, pohtii ruoantuotannon kestävyyttä ja etsii keinoja säilyttää maatalousluonnon monimuotoisuus.
Aurinkopaneelien luontovaikutukset riippuvat siitä, mihin paneelit sijoitetaan ja mitä niiden alla ja väleissä kasvaa. Lajistollista monimuotoisuutta selvemmin aurinkovoimalat muuttavat maatalousmaisemaa.
Teksti: Marjaana Toivonen
Aurinkovoimaloiden ennustetaan lisääntyvän nopeasti lähivuosina. Maanomistaja voi tienata mukavasti vuokraamalla peltonsa voimalayhtiölle. Kuva: Pixabay
Aurinko- ja tuulivoimaa rakennetaan kovaa vauhtia Suomessa. Aurinkopaneelit rakennetaan usein pelloille, toisin kuin tuulivoimalat, jotka sijoitetaan tyypillisemmin metsäalueille. Keväällä Yle uutisoi viljelijästä, joka vuokraa koko peltoalansa aurinkovoimalan paneeleille. Taustalla on maatalouden heikko kannattavuus. Voimalayhtiön pelloista maksama vuokra ylittää moninkertaisesti viljelystä saatavan tuoton.
Kun peltoja peitetään aurinkopaneeleilla, herää kysymys, mitä maatalousluonnolle tapahtuu. Suomessa aihetta ei ole tutkittu, mutta esimerkiksi muualta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tutkimuksia löytyy.
Aurinkovoimaloiden luontovaikutusten kannalta oleellista on, mitä maassa paneelien alla ja väleissä kasvaa, ja mikä on vaihtoehtoinen maankäyttömuoto. Usein paneelikentän maanpintaa peittää kylvetty tai luontaisesti kehittynyt nurmikasvusto, jota hoidetaan niittämällä. Luontoarvoiltaan se vastannee kesantopeltoa. Jos tällaisella paneelikentällä korvataan viljapelto, luonnon monimuotoisuus todennäköisesti lisääntyy.
Aurinkopaneelikentällä kasvaa usein pysyvä nurmi, jota hoidetaan niittämällä. Kuva: Pixabay
Toisaalta tuottavimmat pellot halutaan yleensä pitää ruoantuotannossa. Niinpä aurinkovoimabuumissa katseet kohdistuvat ensisijaisesti heikkotuottoisille pelloille. Monia näistä pelloista hoidetaan jo nyt monimuotoisuuden kannalta arvokkaina kesantoina, luonnonhoitonurmina tai monimuotoisuuspeltoina. On siis riski, että paneelit rakennetaan juuri niille pelloille, joilla ne eivät hyödytä monimuotoisuutta vaan mahdollisesti vähentävät sitä.
Aurinkovoimalan rakentamisvaiheessa monivuotisen kesanto- tai nurmipellon kasvillisuus kärsii tai tuhoutuu väliaikaisesti. Myöhemmin jotkut eläinlajit välttävät ja toiset suosivat paneelikenttiä, vaikka kasvillisuus palautuisi pitkälti entiselleen. Esimerkiksi Englannissa useimpien lepakkolajien havaittiin välttävän aurinkovoimaloita verrattuna vastaavaan maatalousmaahan, jolla paneeleita ei ollut. Slovakiassa puolestaan aurinkovoimalat lisäsivät lintujen monimuotoisuutta maatalousmailla.
Slovakiassa tehdyssä tutkimuksessa muun muassa västäräkit viihtyivät aurinkopaneelikentillä ja pesivät paneelien tukirakenteissa. Kuva: Pixabay
Aurinkovoimalan luontovaikutuksiin voi vaikuttaa sijaintipaikan ohella kasvillisuuden perustamis- ja hoitotapojen kautta. Useat tutkimukset suosittelevat perustamaan paneelikentälle niityn luonnonkasveja kylvämällä. Myöhäinen niitto kasvien kukinnan jälkeen tai kevyt laidunnus ovat monimuotoisuutta suosivia hoitotapoja. Paneelikenttien laiduntajina käytetään yleensä lampaita, jotka mahtuvat liikkumaan ja syömään kasvillisuutta myös paneelien alla.
Lajistollista monimuotoisuutta selvemmin aurinkovoimalat muuttavat maatalousmaisemaa. Tutun maiseman menetys voi olla kova pala lähiseutujen asukkaille ja kesämökkiläisille. Muutos muistuttaa, että maatalous ja energiantuotanto tuottavat paitsi ruokaa ja energiaa myös tietynlaista ympäristöä ja maisemaa. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä vaan maankäytön tulos.
Marjaana Toivonen
Agroekologi, erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Tutkii muun muassa viljelykasvien pölytystä ja peltoluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Kiinnostunut maatalousympäristön monimuotoisuudesta, sen suojelun keinoista ja merkityksestä maataloudelle. Blogissa Marjaana liikkuu tutkimusten parissa pelloilla ja pientareilla, pohtii ruoantuotannon kestävyyttä ja etsii keinoja säilyttää maatalousluonnon monimuotoisuus.
Eläintuotannon mahduttaminen maapallon kantokyvyn rajoihin ei onnistu, jos keskitymme pelkästään tuotannon tehokkuuden ja ympäristöystävällisyyden parantamiseen. Myös tuotannon globaali vähentäminen on välttämätöntä.
Pientareet lisäävät luonnon monimuotoisuutta, torjuvat eroosiota ja hillitsevät ravinteiden valumista vesistöihin. Silti pientareita katoaa, sillä viljelijätuet eivät enää edellytä jättämään niitä.