20/100

Yksi Keravan yhteiskoulun hienoista biologian opettajistani opetti kottaraisen J.H. Erkon runon mukaan. Opetus oli niin hauska, että muistan sen elävästi vieläkin.

Opettaja aloitti: ”Kottarainen, se tumma lintu”. Tässä oli ensimmäinen Erkon poimima runoilijan vapaus. Kottaraisen yleissävy on kyllä tumma, mutta sen höyhenpeite kiiltää osin jännittävän tummanvihreänä, osin violettina ja puvussa on myös kauniisti kirjovia pilkkuja. Sen sijaan mustarastas olisi tumma, musta.

Mutta biologian opettaja jatkoi kottaraisesta runoilijan säkein: ”Jota harvasti mainitaan”. No, kottarainen oli kouluaikanani ehkä maailman yleisin lintu, toki vähälukuisempi runon kirjoittamisen aikaan yli sata vuotta sitten. Runoilija kenties oraakkelimaisesti ennusti vuodet, jolloin kottaraisen kanta jälleen vähenisi roimasti. Ainakin yhtenä syynä olivat mm. ruokailevien parvien vainoamiset Länsi-Euroopassa, jossa kottaraiset talvehtivat miljoonin ja miljoonin ja niiden arvioitiin aiheuttavan suuria satomenetyksiä.

”Oli oppinut elämältä pienen pienoisen laulun vaan”. Kottaraisen oma laulu ei toki ole kovin ihmeellinen, mutta kun runoilija jatkoi: ”Minkä lauloi, sen totta lauloi”, hän otti runoilijan vapauden sen suhteen, että kottarainen on taitavimpia lintumaailman matkijoita. Kottaraisen repertuaariin saattaa kuulua parikymmentäkin muuttomatkalla ja talvehtimisalueella opittua muun linnun laulua. Joistakin lajeista tulee yllättäviä ja varhaisia äänihavaintoja. Kottaraisen saapuessa ensimmäisenä, pitää kuulijan olla tarkkana! Totta se ei laula. Ja äänten joukossa kottarainen saattaa matkia vaikkapa teknisiä vempaimia junaa tai traktorin käynnistämistä!

Ja runo päättyy täydellisesti, kun kottaraisen laulusta sanottiin: ”Se koski kuulijan sydämeen”.

Ja näin opimme kottaraisen.

Kottaraista on verraton seurata pihalla kevään tulosta poikasten lähtöön. Nyt suosittelenkin rakentamaan kottaraisen pöntön kotipihaan tai metsän reunaan. Lentoaukon halkaisija 50 mm, saman verran etäisyyttä katosta, pöntön korkeus 35 cm, pesäontelon koko ainakin 13×13 cm ja puuhun noin kolmeen, korkeintaan neljään metriin – ei tarvitse kiikuttaa liian korkealle. Ja keskikesästä – kottaraisen pesinnän jälkeen – samassa pöntössä saattaa pesiä vauhtihirmu tervapääsky.

Eikun miljoonas ensimmäinen pönttö puuhun! Runsas kuukausi on vielä aikaa kottaraisen pääjoukon ilmestymiseen pesäkoloja etsimään.

100 päivää luonnossakottarainenSuomi 100

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.