44/100

Tapasin toissapäivänä ”kukkaislinnun” kirsikkapuussa. Mitähän mahdan tarkoittaa?

Kuulin punavarpusen kutsuäänen kukkivasta kirsikkapuusta. Tavoitin linnun pian kamerallani: karmiininpunainen koiras. Hienoa! Samalla huomasin myös naaraspukuisen, jolta puuttui puvusta tuo punainen väritys, eli naaraan tai nuoren koiraan.

Sitten hämmästyin. Linnut nappasivat kirsikan kukkia sananmukaisesti ”naamaansa”. Ne ottivat kukan tyven vankkaan nokkaansa, kaunis kukinto peitti naaman, sitten ne söivät kukkaperän suihinsa ja kirsikankukan kauniit valkoiset terälehdet varisivat maahan. Hetken mietin, söivätkö ne itse kukan tyveä tai mettä vai löysivätkö ne jonkun hyönteisen kukista.Tulin siihen käsitykseen, että ne söivät vain itse kukkaa, kukkaperiä. Siihen ne tarttuivat niin, että kukinta loisti hetken niiden nokassa, kunnes terälehdet karisivat pois.

Yksi kirsikka syötyä kukkaa kohti vähemmän loppukesästä, mutta muutolta kaukaa kaakosta palanneelle korealle punavarpuselle oli katettu ruhtinaallinen kasvisateria. Kenties hedelmäpuiden kukinnan aika on yhteydessä punavarpusen muuton myöhäiseen ajankohtaan.

Joka tapauksessa punavarpusten ruokailu kirsikkapuun latvuksessa antoi verrattoman kauniin elämyksen. Jaan sen kahdessa kuvassa. Kuvissa ei näy, mutta punavarpunen myös liukui hauskasti varpaat oksan ympärillä oksaa 10-20 cm viistosti alaspäin. Linnut ovat taitavia ja oppivaisia!

Kirsikankukan terälehdet jäivät hauskaksi naaman koristeeksi, kunnes lintu pudotti ne maahan. (Viron Läänemaalta 27.5.2017)