100 päivää luonnossa: Lintujen kevätmuutto alkaa

Töyhtöhyyppä hakeutuu pälville, kevät 2013. Kuvat: Samuli Haapasalo
16/100
Kiuru, kottarainen, töyhtöhyyppä, uuttukyyhky, mustavaris….. siinä ensimmäisiä muuttolintuja. Näin erityisesti vanhanajan talvien kääntyessä kevääksi. Nykyään monet vesilinnut talvehtivat olennaisesti aikaisempaa lähempänä, kun Itämeri saa vähäisemmän jääpeitteen. Ne voivatkin olla ensimmäisiä muuttajia siirtyessään mereltä virtapaikoille, ensimmäisiin järvisuliin tai vaikkapa vain Viron rannikolta Suomen lahden pohjoiselle rannalle. Talvehtijoitakin on entistä suurempi lajikirjo. Vaikka kasvavia hankia on odoteltu, kevät ja lintujen muutto saattaa olla yllättävästi edessä. Kun föhn heilahtaa leudosti lounaaseen, tunnustelijoiden etujoukot ovat liikkeellä. Sää ratkaisee varhaiskeväällä.
Muuton tarkkailu on hauskaa lintuharrastusta. Patoutuneen kevätmuuton voimakas purkautuminen lämpimien lounaisvirtausten laukaisemana jättää mieleen pysyvän jäljen!
Kevätmuutonkin voi kohdata moneen kertaan! Suomineitohan on pitkä. Kun olin 1970-luvulla yhden kesän ornitologin ammatissa Karigasniemen lintuasemalla ystäväni Eskon palkkaamana, sain kokea kevään vielä kesäkuussakin: tunturikoivujen lehdet puhkesivat vasta lähellä kuun puoliväliä voimakkaassa lämpöaallossa ensin hiirenkorvalle, seuraavana päivänä jo kellanvihreiksi ja kolmantena täysin vihreiksi. Samalla pajulintujen laulu valtasi huumaavasti maiseman. Soiden varpuslinnut ja kahlaajat, joita olin tutkimassa, olivat kuitenkin jo pitkällä pesimisessään. Kevään ja kesän tulo oli vaikuttava ja mieleenpainuva ilmiö. Karigasniemen tunturien, koivikoiden, jänkien ja vesien yltyminen lintupaljouteen on pysyvästi kovalevyllä jo ennen digiaikaa.
Tässä 100 päivää luonnossa -kuvablogissa tunnelmoidaan parin kuukauden aikana useastikin paitsi lintujen kevätmuuton etenemisestä myös koko kevääntulosta, ehkäpä perhosineen, matelijoineen jne. Kuu kiurusta kesään – oikeasti kuitenkin ainakin kaksi kuukautta!