82/100

Tunturisopuli on ainoa ns. kotoperäinen eli endeeminen pohjoinen nisäkäslajimme Luoteis-Euroopassa. Sopulin levinneisyys kattaa Ruotsissa ja Norjassa Skandit ja itäisimmillään tätä tunturinummien ja puronvarsien pikkunisäkästä esiintyy Kuolan niemimaalla. Suomessa sopuli elää vain Tunturi-Lapissa. Suurimpina vaellusvuosina sen saattaa kuitenkin tavata jopa Rovaniemeä ja Kuusamoa myöten.

Ihan helposti sopuliin ei törmää – paitsi juuri niinä vuosina, jolloin kanta on huipussaan. Silloin sopuleita tuntuu vilisevän Tunturi-Lapissa kaikkialla.

Sopuli on helppo tuntea eroon muista Lapin pikkunisäkkäistä mustan, ruskean ja oranssinkeltaisen pukunsa ansiosta. Se on myös suurempi kuin lapinmyyrä tai harmaakuvemyyrä.

Tunturisopulin lisääntyminen on hyvissä olosuhteissa uskomattoman nopeaa. Jo kolmen viikon ikäisenä sopuli tulee sukukypsäksi ja raskausaika on vain samaiset kolme viikkoa! Lisääntyminen hangenkin alla voi jatkua talveen. Kerran – syksyllä 2011 – laskin Varangin niemimaalla, että monin paikoin jopa joka aarilla (10×10 m) peuhasi sopuli ja sillä arviolla kun kerroin suuren niemimaan pinta-alaa, päädyin todella suuriin numeroihin.

Hurja lisääntyminen voi päättyä sopivan ravinnon loppumiseen, hankaliin luonnonolosuhteisiin ja vaelluksiin, jolloin kanta romahtaa. Vuodenkierronkin mukaan tunturisopuli vaeltaa kesällä ylemmäs tuntureihin ja talveksi puronvarsia myöten vähän alemmaksi. Näin se löytää eri vuodenaikoina paremmin sammalia, tunturisaroja ja tunturivihvilöitä ruoakseen.

Ilmastonmuutos sattuu myös sopuliin. Sille sopisi kunnon vanhanajan kuiva pakkanen ja paksu, suojaava hanki. Kostea, jäätyvä ja ohut lumikerros on pahinta myrkkyä sopulin menestykselle.

Nämä kuvat ovat lokakuulta 2011 ylihuomiselta päivältä, jolloin sopuleita oli lujasti mm. Varangin niemimaan nummilla Ruijassa.

Sopulikannan ollessa runsaimmillaan myös moni lintu, kuten tunturikihu, ja nisäkäs, kuten naali, saa siitä runsaasti ravintoa, naali suurenkin poikasmäärän kasvattamiseen.