37/100

Pikkuvarpunen oli 50 vuotta sitten suorastaan harvinaisuus Suomessa ja varpunen, ”kotivarpunen” taas menestyvä joka paikan kulttuurilintu. Varpunen ei ole muuttunut rariksi eli harvinaiseksi lintulajiksi, mutta pikkuvarpunen on nopeasti sivuuttanut sen runsaudessa etelässä ja varpusen kanta lienee edelleen laskussa ja pikkuvarpusen nousussa.

Monia syitä lienee varpusen kannan voimakkaseen laskuun. Hevosen ”munkit” ovat vähentyneet, ylipäänsä karjatalous on keskittynyt ja siirtynyt paljolti sisälle. Ruokaa ei ole saatavissa entiseen malliin.

Sopivat pesäpaikat niin kylissä maalla kuin kaupungeissa ovat myös osin kadonneet. Rakennuskanta on muuttunut fiinimmäksi, pesäpaikkoja on vähemmän, piharakennuksia on poistunut. Kokonaiset varpusyhdyskunnat ovat menettäneet niin omakotitalojen kuin kerrostalojenkin remonteissa kotinsa. Kunnon pensasaidat ja seinien villiviinit eivät ole enää entiseen tapaan muodissa. Nämä olivat ainakin minulle tuttuja vanhoja varpuspaikkoja.

Varpusen elinympäristö ihmisen vuorovaikutuksessa on siis muuttunut aika paljonkin. Sairauksien osuutta vähenemiseen on monasti vaikea tietää. Monenlaisia syitä! Kaikkia ei varmastikaan tunneta. Osa on arvausta.

Leukalappu jatkeineen ja selvärajaiset harmaa ja ruskea pään kuvioissa, eikä mustaa poskipistettä, naaras harmaa: varpunen.

Olisiko pikkuvarpusen vahvuus osaksi monipuolisemmassa ravinnonhaussa. Virossa linnun nimi onkin põldvarblane, peltovarpunen ja mielestäni se liikkuu laajemmalla peltomaisemassa kuin koduvarblane, kotivarpunen. Pikkuvarpunen saattaa olla myös ”parempi” pesimään pöntöissä. Sille on kehitetty myös oma ”poikittainen” pesäpönttökolonsa. Pikkuvarpunen on nopea lisääntymään; se pesii yleensä kahdesti kesässä ja sen poikueet ovat isoja.

Kun linnut ovat aika samannäköisiä, osin ääniltäänkin tirskuvat lähellä toisiaan, on syytä vilkaista kiikarilla, kun arvioi lintujen keskinäistä lukumäärää ja levinneisyyttä.

Molemmista lajeista on katsottavana sellaiset kuvat, joista voi tutkia lajien erityistuntomerkkejä. Pikkuvarpusen koko päälaki on kahvinruskea ja musta täplä poskessa näkyy kauas. Varpusella taas on päässä selvärajaisesti myös harmaan eleganssia ja suurempi ruokalappu. Varpusen naaraat ovat harmaita varpusia, pikkuvarpuspuolisot ovat samannäköisiä ruskeapäisiä, nuoren linnun pää on harmaa.

Kannattaa seurata näitä lintuja, niiden kannan kehitystä ja menestystä ja tehdä muistiin merkintöjä. Niillä voi olla mielenkiintoista lintutieteellistä ja ekologista merkitystä tulevaisuuteen.

100 päivää luonnossapikkuvapunenSuomi 100varpunen

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.