Parikymmentä vuotta sitten toukokuun alussa pihallamme oli harjalintu. Se oli hieno elämys, mutta miksi se hyökkäili kiukkuisesti kissan kimppuun?

Onnittelut hienosta havainnosta, jollaisesta monet muutkin haluaisivat nauttia! Harjalintu on ollut kauan harvinainen vierailija maassamme. Muutamia yksilöitä nähdään etupäässä keväin ja syksyin eri puolilla maata. Pitkällä kaarevalla nokallaan se tonkii matoja, etanoita ja hyönteisiä matalasta nurmikosta.

Kaikille eläimille on oleellista tunnistaa pedot ja saalistajat, niin myös harjalinnulle. Ilman tätä taitoa ne eivät menestyisi ja pystyisi jatkamaan sukuaan. Luonnollisestikin harjalintu tunnistaa kissan saalistajaksi. Kissa mielellään yllättäisi saaliinsa ja veisi sen kotipesäänsä siinä kuin hiiret ja myyrätkin. Harjalintu yrittää hyökkäilemällä karkottaa pedon pois ruokailumailtaan ja samalla kiinnittää muidenkin paikalla olevien eläinten huomion petoon. Näin se pyrkii tehostamaan rauhanhäiritsijän karkottamista.