Maa on kuurassa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta kasvihuoneista paistaa kutsuva valo. Näyttää lämpimältä ja sitä se onkin, mukava lenseä tuulahdus.

Ensimmäiseksi vastaan pörähtää iso kärpänen. Se on toistaiseksi säästynyt lihansyöjäkasvilta, mutta ennen pitkää se istahtaa kannun reunalle ja luiskahtaa kraatteriin.

Nyt ei ole kukinnan aika, joten kannukasvi on puutarhan kiinnostavimpia lajeja. Se on kannuineen hyvin epätodellisen oloinen, ikään kuin silikoninen D3-tulostimesta putkahtanut tuote. Pian teen lisää samanlaisia havaintoja. Tekee mieli koskea ja haistella, sillä niin moni kasvi, etenkin palmut, näyttää muoviselta. Elämys tulee tällä kertaa siitä, että kasvit ovat elossa ja hengittävät.

Ulkona on pikkupakkanen ja sisällä kasvihuoneessa pääsee heti Välimerelle, savannille ja sademetsään. Tämä kasvillisuusvyöhykkeeltä toiselle harppomisen hehkutus on pieni klisee, mutta se on aina vain yhtä kiehtovaa. Kasvien näkeminen läheltä paljastaa yksityiskohtia, kahvipensaan suonikkaanryppyiset lehdet ja kaktusten julmat piikit.

Vehreillä käytävillä äkkään tuttuja nimiä kuten banaani (oho, se on ruoho), kaakao (sen kukat puhkeavat suoraan rungosta. Outo!) ja taateli (kuka kuuluisa kiipesikään taatelipalmuun?). Erään puun juurella köllöttää valtava mötikkä. Luen että se on seychellienpalmun siemen ja lajissaan maailman suurin. Mikähän on maailman pienin siemen?

Uteliaisuus ajaa ottamaan selvää. Titteli kuuluu orkideoille. Siemen on pölyhiukkanen, niin pieni ettei sitä voi käsittää.

Palmuhuoneessa jokin kasvi tuikkaa käsivarteen, puolustus toimii. Älä tule liian lähelle. Täytyy varoa, ettei mielikuvitus ala laukkaamaan. Käyn vielä kerran katsomassa kannukasvia, mutta nyt vain käsivarren mitan päästä.

Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha

Unioninkatu 44

00170 Helsinki

Kasvihuoneet auki ti, ke, pe, la ja su klo 10–16, to klo 10–18.