Talon ympäristövaikutukset pystytään huomioimaan kattavimmin rakennusvaiheessa. Suurin osa meistä asuu kuitenkin jo valmiissa kodissa, joten uuden rakentaminen on harvoin tarpeellista, eikä siten edes ympäristön kannalta järkevää.

Riittävä ja oikein toteutettu ilmanvaihto on hyvän sisäilman edellytys. Ilmanvaihtokanavat tulisi myös pitää puhtaana ilman kemikaaleja.

Ekoarkkitehti Kati Juola-Alanen kertoo, että mikrobien täydellinen desinfiointi esimerkiksi ilmanvaihtokanavista tekee saman kuin antibioottikuuri ihmiskeholle: myös haitattomat mikrobit häviävät.

”Ilma, jota hengitämme on täynnä homeita, itiöitä ja mikrobeja. Ja siellä on tietty tasapaino, johon meidän elimistömme on tottunut”, hän sanoo. Huonoimmassa tapauksessa haitalliset bakteerit tulevat resistenteiksi desinfiointiaineille ja pääsevät lisääntymään voimakkaasti muiden mikrobien puuttuessa.

”Parasta olisi käyttää kemikaaleja mahdollisimman vähän puhdistuksessa, pintojen käsittelyissä, tekstiileissä ja matoissa”, Juola-Alanen sanoo.

Kemikaalien käytön minimoiminen vähentää sisäilman kuormitusta. Juola-Alanen varoittaa erityisesti tekstiilien palonsuoja-aineista, joista terveydelle haitallisimmat onkin jo kielletty. Palosuoja-aineet säästävät ihmishenkiä tulipalojen syntymistä hillitsemällä, mutta toisaalta ne ovat haitallisia hengitettynä, eikä niiden terveysvaikutuksia tunneta vielä riittävän laajasti.

Tämän lisäksi sisäilman laatuun voidaan vaikuttaa pintojen materiaalivalinnoilla.
Juola-Alanen suosittelee muun muassa savirappausta, sillä se sitoo itseensä esimerkiksi lievän kosteusvaurion synnyttämiä toksiineja huoneilmasta. Savi myös kerää kosteutta ilmasta ja luovuttaa sitä hiljalleen tasoittaen kosteuspiikkejä.

”Se myös säätelee lämpötilaa keräämällä itseensä lämpöä ja luovuttamalla sitä tasaisesti takaisin huoneilmaan ilman jäähtyessä”, Juola-Alanen sanoo.

Lue ekoarkkitehti Kati Juola-Alasen haastattelu Suomen Luonnon numerosta 7/2017.