”Lennä, lennä, leppäkerttu ison kiven juureen, siellä isäs äitis keittää sulle puuroo!” Kokeiltuani lorua pirkot tosiaan lähtevät poikkeuksetta lentoon. En ymmärrä muuta kuin että lorun ääniaallot aiheuttaisivat lennon, vai onko jokin muu syy?

Tuo on niin hauska ja myönteinen tapa ja uskomus, ettei hyönteistieteilijän ole oikein mukava lähteä sitä ruotimaan.  Jos nyt kuitenkin.

Lorua varmaankin aina kokeillaan kauniina päivänä, siis pirkon kannalta hyvässä lentosäässä. Toiseksi tehdään juuri niin kuin lentoonlähtö edellyttää. Pirkko pyrkii kävellen ylöspäin, ja kun sitten sormi on korkealla, pirkolla on lentäen hyvää tilaa ylöspäin. Kävellen se pääsisi vain alaspäin.

Lisäksi lämpimästä ihosta nousee leppeä ilmavirta, joka tekee pirkolle olot moitteettomiksi. Vielä lähettäjän runonlausunta ja hengityskin voivat lämmöllään innostaa pirkkoa, mutta hiilidioksidin vaikutukseen en usko.

Jos oikein kuivakkaiksi mennään, on muistutettava, ettei pirkko etsi isoa kiveä vaan reheviä kirvaisia ruohostoja tai pensaita. Eivätkä sen isä ja äiti ole sen kummemmin pitäneet yhtä ja ovat sitä paitsi jo kauan olleet manan mailla.

Siis pelkkää käyttäytymistiedettä ja fysiologiaa koko juttu!

leppäkerttu

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!