Espoon Mynttilässä sijaitseva Högaberget on arvokas metsäalue, jonka kruunaavat omaleimaiset upeat vanhat männyt ja kelot. Lähes sadan hehtaarin metsäalueen eläimistö, puusto ja muu kasvillisuus luovat alueelle erämaisen leiman. Lentomelukaan ei Högabergetin metsässä ole pääkaupunkiseudun mittakaavassa kovin voimakasta.

Högabergetin metsä on nyt joutunut erityiseen tarkkailuun, sillä se kuuluu Espoon kaupungin omistamiin viheralueisiin, jotka ovat uhan alla. POKE eli Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaava on juuri huhtikuussa ollut kommenttikierroksella. Myös asukkaat ovat saaneet kommentoida sitä.

Kaavaluonnoksen alueella on runsaasti arvokkaita luontoalueita, joiden soisi päätyvän suojelun ja virkistyksen piiriin eikä rakentamisen pohjamaaksi. Mynttilän Högaberget sekä viereinen Hemängsberget ovat kaavan kymmenien potentiaalisten suojelumetsien ehdotonta eliittiä.

Högaberget onkin kohteena poikkeuksellinen, etenkin näin lähellä yhtä Suomen valtaväylää, Kehä III:a sekä Suomen toiseksi suurimman kaupungin keskustaa. Jos pääkaupunkiseudulle jatkossa perustetaan suojelualueita, tämän tulisi olla ensimmäisten joukossa.

Alempana kuusikkoa ja ylempänä mäntymetsää.

 
Högabergetin metsän ominaispiirteisiin kuuluu yksilöllisten mäntyjen lisäksi vanhahkoa kanahaukkojen suosimaa kuusimetsää, kangasmetsiä rikastuttavia kosteita painanteita, sekä erityisesti kallioita jyrkänteineen ja kuiluineen. Metsässä on myös runsaasti kookkaita lahopuita, jotka ovat muun muassa tikoille tärkeitä.

Kallioiden reunametsissä kasvaa kookkaitakin haapoja. Liito-oravista onkin alueella tehty havaintoja. Kallioita koristavat paikoin upeasti palleroporonjäkälät, ja sammaleet ovat varjopaikoissa monilajisesti edustettuina. Myös hirvet viihtyvät alueen rauhassa ja kalasääsken voi silloin tällöin nähdä kaartelevan aivan metsän päällä. Metsän männyissä onkin potentiaalia jopa sääksen pesäalustoiksi, ainakin tulevaisuudessa, kun aika vielä vankistaa petäjien latvuksia.

Varsinaisen Högabergetin metsän lisäksi aluetta rikastuttavat pohjoispuolella oleva Dämmanin tekojärvi sekä luoteispuolella oleva Kvarnträskin luonnonsuojelualue rehevine rantoineen ja mataline vesialueineen. Järvien välissä virtaa hieno puro, Stampforsen, joka Dämmanin länsirannalla päättyy pieneen putoukseen. Kosken ympäristössä voi talvisin nähdä koskikaroja ja jopa saukkoja.

Mäntykeloja on paljon alueella.

 
Högabergetin metsän ja sitä reunustavien vesistöjen kokonaisuus edustaa hienosti koko lähiseudun luonnonarvoja. Alueen virkistyskäyttöä, joka nytkin on monipuolista, voitaisiin kehittää palvelemaan paremmin retkeilijöitä ja muita alueella liikkujia ohjaamalla kulkua enemmän jo olemassa olevien pienten metsäpolkujen varaan, ja merkitsemällä luonnonkohteita kyltein. Aivan metsän etelä- ja kaakkoispuolella sijaitsee laaja golfkenttäalue. Hevoset ratsastajineen käyttävät kulkuväylänään metsää sivuavaa ulkoilutietä.

Espoolla on paljon pelissä sen kaavoittaessa kasvavaa kaupunkia. Alueiden käyttöpaineet ovat ymmärrettäviä, mutta kun kaavoitusta ajetaan sellaisille luonnon kannalta monimuotoisille ja erityisen hienoille alueille, joita esimerkiksi Högaberget edustaa, on ristiriita kovin suuri. Tällöin sekä kansalaisten että ympäristöasioista vastaavien virkamiesten ja järjestöjen edustajien on tärkeää aktivoitua, jotta peruuttamaton vahinko vältetään.

Kalasääski Högabergetin yllä.

 
– Mynttilän mini-Nuuksio tulee säilyttää tuleville sukupolville. Jos tunnin rata Helsingistä Lohjan kautta Turkuun toteutetaan, se ei Mynttilän seisaketta kaipaa. Mahdollinen rata tulee linjata tai tunneloida niin, että metsä ja Stampforsenin virran rauha säilyvät, sanoo Espoon ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Virpi Sahi.

Mielipiteessämme yleiskaavaluonnokseen Mynttilän Högaberget on yksi arvoalueista, joita ehdotimme virkistyskäyttöön ja SL-varaukseksi. Alue on maakuntakaavan valkoista aluetta, jonne on osoitettu maakunnallinen viheryhteystarve. Alueella vuonna 2009 tehty luontoselvitys kyllä tunnistaa alueen arvoja, mutta selvityksiä ei yleiskaavatyössä jatkettu vaan alueelle luonnosteltiin kylmiltään raskasta rakentamista, Sahi jatkaa.

Vaikka tälle metsäalueelle suunniteltua Helsingistä Lohjaan kulkevaa junarataa asemineen ja suunniteltuine asuinrakennuksineen ei vedettäisi metsän arvokkaimmista kohdista, tulisivat alueen luonnonrauha ja suojavyöhykkeet katoamaan.

Toivottavasti Espoon kaupunki ymmärtää alueen arvot ja siirtää junaradan linjausta ja rakennussuunnitelmia toisaalle, vähemmän arvoluontoa tuhoavaan paikkaan – vaikka raideliikenteeseen panostaminen onkin ekologisesti usein järkevää.

Kallioiden ilme ja topografia metsän korkeimmilla kohdilla on monimuotoista.

Teksti ja kuvat: Jussi Helimäki

EspooHögabergetluonnonsuojeluyleiskaava