Lumeton eli niin sanottu musta joulu tuo harmia paitsi Joulupukille ja pukin poroille rekineen myös talvisen luontomme vakioasukkaille. Paukkupakkasilla lumi suo suojaa ja myös turvaa.

Jo puolen metrin lumivaippa takaa miltei pakkasettomat oltavat esimerkiksi lumen alla vipeltävälle metsähiirelle tai peltomyyrälle – puhumattakaan hangen alla talvehtivista kasveista, kuten vaikkapa puolukasta ja mustikasta. Puolen metrin lumikerroksen läpi ne saavat osakseen vain noin prosentin verran päivänvalosta.

Lumen alla on paitsi pimeää myös lämmintä. Sen tietävät hyvin metsäkanalinnut, kuten pyy, teeri, metso ja riekko. Ne kaivautuvat pyrstö edellä jaloilla polkien pehmeään lumeen, siis kieppiin. Siellä näkymättömissä lintu on suojassa niin kylmältä kuin pedoiltakin.

Kiepissä on lokoisat oltavat, sillä kovallakin pakkasella valkoisen lumiviitan suojassa on muutamia lämpöasteita. Lintu saattaakin silloin nököttää lumimajassaan miltei kellon ympäri.

Valkoinen kuin lumi on myös jäniksen talvinen turvaväri. Voi käydä köpelösti, jos pupujussi joutuukin lumettoman talven kulkijaksi. Silloin se joutuu pinkomaan pitkin metsiä kuin huutomerkki: Missä lumi!

Puhtaan valkoinen lumi toimii myös talvisen luonnon omana kirkasvalolamppuna, sillä se heijastaa talvipäivän vähäistä valoa takaisin ilmaan. Siitä me ihmisetkin saamme kaivattuja valon säteitä pimeyteen.

Luonnon valkea lumipeite on siis haaveissa paitsi eläimillä, kasveilla ja ihmisillä, myös Joulupukilla: Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan? Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan (suom. Sauvo Puhtila).