”Me allekirjoittaneet esitämme, että on saatettava voimaan laki, joka kieltää mikromuovia sisältävien kosmetiikkatuotteiden maahantuonnin, myynnin ja valmistamisen Suomessa,” näin alkaa 19.2.2018 päivätty kansalaisaloite.

Aloitteen taustalla on Marion Routti. Hän tahtoo toimia mikromuoviongelman ja ympäristön hyväksi.

”Tavoite on saada kansallista ja kansalaisista lähtöisin tulevaa painetta,” Routti perustelee.

Routti on huolissaan mikromuovista ylipäänsä. Hän tiedostaa, että kosmetiikan osuus kaikesta mikromuovista on hyvin pieni. Hän arvelee kuitenkin, että laki on helpompi saada läpi kun aihe on rajattu.

”Maailma on mennyt myös sellaiseksi, että pienikään teko ympäristön hyväksi ei ole liian pieni,” Routti kertoo.

Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Ympäristön tila 2017 -tietopaketissa yksi osa koskee mikromuoveja. SYKEllä on käsitys vesistöihin päätyvän mikromuovin lähteistä.

”Kosmetiikan mikromuovipäästöt eivät ole suhteessa kovin merkittävä ongelma. Ruotsalaistenkin sanojen mukaan se on kuitenkin sellainen matalalla riippuva hedelmä, mihin on helppo tarttua. Ne on helppo poistaa säätelyn avulla melkein kokonaan,” kertoo Outi Setälä, SYKEn erikoistutkija.

Setälä arvioi, että mikromuoveihin ja kosmetiikkaan liittyvä keskustelu voi herättää myös muunlaista vastuullisuusajattelua. Hänen mukaansa tämänkaltaiset aloitteet ovatkin tiedonvälityksen ja keskustelun kannalta hyvä asia.

Kosmetiikkateollisuuden parissa on käyty toimeen jo paljon ennen kuin Suomen mikromuovikeskustelu on yltynyt näin suureksi. Kosmetiikkateollisuuden Eurooppalainen kattojärjestö Cosmetics Europe selvitti jo 2010 luvun alussa teollisuuden mirkomuovipäästöjä. Järjestö antoi vuonna 2015 suosituksen mikromuoveista luopumiseksi vuoteen 2020 mennessä. Suositus koskee koko Euroopan kosmetiikkateollisuutta.

”Monet yritykset ovat jo luopuneet mikromuoveista tuotteissaan. Hankaavia muoveja on korvattu muun muassa siemenjauheilla, sokereilla, tärkkelyksellä ja lukuisilla muilla biohajoavilla vaihtoehdoilla.” kertoo Teknokemian Yhdistyksen toimitusjohtaja Sari Karjomaa.

Karjomaa ei ota kantaa siihen, miten kansallinen lainsäädäntö vaikuttaisi teollisuuteen. Hän toteaa kuitenkin, että teollisuus on ollut tässä lainsäädäntöä edellä. Cosmetics Europen selvityksen mukaan mikromuovien käyttö poispestävässä kosmetiikassa on vähentynyt Euroopassa 82 prosenttia vuosien 2012–2015 välillä.

Kansalaisaloite on saanut inspiraatiota Ruotsista ja Iso-Britanniasta, jotka ovat hyväksyneet omaa kansallista mikromuoveihin liittyvää lainsäädäntöään. Routti ajatteli, että miksi niitä ei voisi kieltää Suomessakin, kun hän näki Ruotsin mikromuovilainsäädäntöä koskevia uutisia.

Routti ja Ruotsi eivät ole ainoat mikromuoveista huolestuneet. Euroopan Unionin komissio julkaisi EU:n ensimmäisen muovistrategian tämän vuoden tammikuussa. Strategian myötä EU:n kemikaalivirasto (ECHA) valmistelee tällä hetkellä ehdotusta mikromuovien käytön rajoittamiseksi kosmetiikan lisäksi myös pesuaineissa ja maaleissa. Kosmetiikkateollisuutta valvova Tukes odottaisi mielellään ECHAn selvityksen valmistumista.

”Tämä ECHAn valmistelussa oleva säädös olisi myös paljon laajempi kuin mitä esimerkiksi tämä Ruotsin kansallinen lainsäädäntö”, toteaa kemikaaliyksikön ryhmäpäällikkö, Marilla Anttila Tukesista.

Mikromuovihippusia yhdyskuntajätevedessä, Kuva: Julia Talvitie

Haittoja on havaittu merieliöissä, jotka altistuvat suurille määrälle mikromuoveja. Haittoja on havaittu aiheutuvan erityisesti isoille merinisäkkäille, kuten hetulavalaille. Selkärangattomilla on havaittu myös viitteitä lisääntymisen heikentymisestä laboratoriokokeissa. Kokonaisuudessaan mikromuovien ympäristö- ja terveyshaitoista ei ole vielä kovin paljoa tutkittua tietoa. SYKEn Outi Setälä arvioi, että suurimmat haitat saattavat tulla esiin merten pohjien eliöyhteisöissä.

”Muovin on todettu keräävän itseensä haitallisia kemikaaleja. Pienetkin mikromuovit päätyvät ennenpitkää meren pohjalle, missä niistä voi olla haittaa mm suodattamalle ravintonsa ottaville eliöille, kuten simpukoille,” kertoo Setälä.

Yksi suurimmista lähteistä vesistöjen mikromuoville on IUCN:n viime vuonna julkaistun raportin mukaan tekstiilien keinokuidut. Näitä ovat mm. urheiluvaatteiden softshell-kuidut, tekniset asut ja retkeilijöiden suosima fleece. Suurin osa tekstiilistä irtoavista muovihiukkasista irtoaa todennäköisesti ensimmäisten pesujen yhteydessä. Toinen suuri mikromuovien aiheuttaja on liikenne. Tähän kuuluu esimerkiksi autonrenkaiden kuluminen ja teiden merkintämassat. Suuri määrä mikromuovia tulee myös auringolle altistuvista maalipinnoista, kuten laivoista ja kaikesta hapertuvasta ympäristössä olevasta muovista. Kosmetiikan osuus kaikesta mikromuovista on 0,1–2 prosentin luokkaa, selvityksestä riippuen. Jätevedenpuhdistamoissa mikromuovista saadaan suodatettua suurin osa.
 
Suomen Luonto valitsi fleecen vuoden 2017 turhakkeeksi.

Mikromuovikansalaisaloitteen on allekrijoittanut 10 127 ihmistä tämän jutun julkaisuun mennessä.