Keväällä ei liikoja ruokasieniä kasva – siksi kannattaa tyytyä hieman vähäpätöisempiinkin. Käpynahikkaat eivät koolla koreile; pitkän ja ohuen jalan päässä olevan lakin läpimitta on korkeintaan 2–3 cm. Lakin väri vaihtelee valkeahkosta tummanruskeaan lajista riippumatta.

Suomessa kasvaa kolme käpynahikaslajia. Ne ovat kaikki hyvin samannäköisiä, mutta kuusenkäpynahikkaan tuntee heti kasvualustastaan: se on kuusen käpy. Kaksi muuta lajia, männynkäpynahikas ja karvaskäpynahikas kasvavat männyn kävyllä. Kuusenkäpynahikas kasvaa sekä syksyllä että keväällä kun taas kahta muuta on löydetty vain keväällä. Karvaskäpynahikas on näistä harvinaisin, itsellenikin se on tullut vastaan vain pari kertaa. Sen erottaa männynkäpynahikkaasta lakin reunan selvästä läpisäteisyydestä ja hieman kontrastikkaammista väreistä. Myös maku on selvästi karvas.

Mietoja lajeja, männyn- ja kuusenkäpynahikasta pidetäänkin hyvinä ruokasieninä. On ymmärrettävää, että harva sienituntijakaan niitä kerää syötäväksi. Ensinnäkään niitä harvoin löytää kerättäviä määriä. Ja muutamasta lakista ei korinpohja täyty. Pelkkään voileivänpäälliseen menee helposti kymmenen lakkia. Mutta kannattaa kokeilla; maku palkitsee keräämisen vaivan!