Mielikuva talviunta nukkuvasta karhusta herättää sympatiaa. Talven viettämiseen nukkuen pystyy itsekin jotenkin samaistumaan, kun pimeänä talvi-iltana pujahtaa viluisena peiton alle. Mitä jos heräisikin vasta keväällä?

Karhun talviunen tutkimuksesta löytyy yllättävä yhtymäkohta ihmiseen – sydämen toiminnan seuraaminen. Ihmisen sydänvaivojen diagnosointiin kehitetty hieno teknologia on nyt valjastettu karhujen sydämen toiminnan tutkimiseen talviunen aikana. Näin villejä eläimiä pystytään tutkimaan niiden luonnollisessa elinympäristössä, eläimiä häiritsemättä. Tähän mennessä kaikki talviunitutkimus onkin tehty eläintarhoissa.

Tutkittaville villeille karhuille laitettiin paitsi GPS-panta, myös sydämen sykettä mittaava anturi. Viidentoista gramman painoinen ja muistitikun kokoinen sydänanturi asennettiin kirurgisesti lähelle sydäntä.

Anturin avulla selvisi, että karhun syke alkaa pikkuhiljaa laskea jo muutamaa viikkoa ennen pesään vetäytymistä. Unessa karhu liikehtii läpi talven, vaikka syke on vain noin kymmenen lyöntiä minuutissa. Sydämen toiminta alkaa kuitenkin nousta jo viikkoja ennen heräämistä, ja on normaalilla tasolla noin kuukausi pesästä lähdön jälkeen.

Mitä muuta karhun talviunen aikana tapahtuu? Miten karhu valitsee pesäpaikan? Ja miltä pesästä kömpivä karhu näyttää herätessään? Katso luontokuvaaja Hannu Hutun ainutlaatuiset kuvat tuoreesta Suomen Luonnosta (3/2017).

Lue lisää karhujen talviunesta sekä emon ja pentujen yhteiselosta pesässä:

Karhujen talviuni on fysiologinen ihme
Karhunpennut syntyvät

karhutalviuni