Pohjoisten havumetsien pienten riistanisäkkäiden kannat ovat romahtaneet viimeisen 35 vuoden aikana. Kärppien määrä on laskenut jopa yli 80 prosenttia, oravan ja lumikon noin 70 prosenttia ja metsäjäniksen ja ketun kanta on vähentynyt alle puoleen, Luonnonvarakaskuksen (Luke) koordinoimat lumijälkilaskennat paljastavat.

Lajien vähenemiseen vaikuttavat monet tekijät, eikä vähenemisen syy–seuraussuhteista ole varmuutta tutkimustiedon perusteella. Luken erikoistutkija Andreas Lindén epäilee, että ilmastonmuutos ja voimaperäinen metsien käsittely on todennäköisesti monen lajin populaatioiden vähenemisen taustalla, mutta myös esimerkiksi pelto- ja lapinmyyrien huippuvuosien katoaminen on vaikuttanut haitallisesti moniin nisäkäspetoihin.

Kärppä, metsäjänis, orava, lumikko ja kettu ovat pohjoisella havumetsävyöhykkeellä eläviä lajeja, vaikka osa niistä, kuten orava ja kettu, menestyvät myös maatalousvaltaisilla alueilla ja taajamissa.

Juuri ketulla ja oravalla lajien kannat kehittyvät eri suuntiin erilaisilla alueilla. Kettu ja orava taantuvat metsissä, mutta maaseudulla ja taajamissa samanlaista vähenemistä ei ole nähtävissä.

Metsäjäniksen kohdalla taas on selvä ero Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Etelässä metsäjänisten määrä on laskussa, pohjoisessa niiden määrä on pysynyt ennallaan. Etelä-Suomessa metsäjänikset vähenevät todennäköisesti ilmastonmuutoksen ja rusakon runsastumisen seurauksena.

Lindén tutkii metsälajien tilannetta parhaillaan yhdessä Lammin biologisen aseman kollegojensa kanssa. He tutkivat kuinka metsien luonnontilaisuutta kuvaavat mittarit ovat yhteydessä metsissä elävien nisäkäslajien runsauteen.

Esimerkiksi ”Forest landscape integrity -indeksi kuvaa sitä, kuinka paljon metsään on kajottu. Se näyttää alueellisesti korreloivan monen eri lajien esiintymisten kanssa”, Lindén kertoo.

”Joitakin boreaalisia metsälajeja on selvästi eniten siellä, missä indeksi on korkeimmillaan”, Lindén kertoo. Tuloksia ei ole vielä julkaistu.

Vaikka riistakolmioaineistot osoittavat selvät romahdukset kärpän, metsäjäniksen, oravan, lumikon ja ketun kannoissa, tuoreimmassa vuoden 2019 uhanalaisuusarviossa kaikki lajit on luettu elinvoimaiseksi.

Erikoissuunnittelija Ulla-Maija Liukko Suomen ympäristökeskuksesta kertoo sähköpostitse, että tuoreimmassa vuoden 2019 arviossa tarkasteltiin lajien tilannetta vuosina 2007–2017.

”Tarkastelujakson vaikutus on tässä tilanteessa suuri”, Liukko kirjoittaa. Jos tietyn lajin kannassa ei ole tarkastelujakson aikana tapahtunut merkittävää vähenemistä, laji katsotaan elinvoimaiseksi.

Esimerkiksi suuret heilahtelut populaatiokoossa ovat kärpälle tyypillistä ja kannan koko sahaa ylös alas myyräsyklien määräämässä tahdissa. Näiden heilahtelujen lisäksi kärppien määrä on laskenut viimeisten 35 vuoden aikana, erityisesti 1990-luvun alusta alkaen. Nämä muutokset eivät kuitenkaan välity uhanalaisuusarvion tuloksisssa, koska arvio tehdään vakioiduilla kriteereillä ja tarkastelujaksolla.

”Riistakolmioseurannan tulokset vaikuttavat huolestuttavilta”, Liukko kirjoittaa.